Aamulla heräsin klo 06:00, about ensimmäisenä ajatuksena se, että pitäisiköhän kirjoittaa harjottelu essee nyt valmiiksi Suomen varalle. Kouluunkaan kun ei tarvi herätä vastakun muutaman tunnin päästä.
Se oli maailman pelottavin herätys. Onneksi nukahdin uudelleen.
Tänään oli viimeinkin se päivä mitä koko luokka oli odottanut. Opettaja oli tullut paikalle arvioimaan meidän työn. Vähän kävi sitä kyllä sääliksi, sen ääni vaan kähisi ja rohisi kun se yritti puhua. Kaikki oppilaat poistui luokasta, että opettaja sai rauhassa käydä työt läpi. Kun muutaman tunnin odotuksen jälkeen saatiin arviointi laput, niin luokassa ei ollut enään yhtään iloista naamaa. Hämmennyksiä, voivotteluja, ärtymystä ja yksi itku jonka ehdin kuitenkin halaamaan ja silittämään siltä tytöltä pois ennenkö itku muuttui joeksi. Meidän ryhmän palautteen sisältönä oli lähinnä se, että ei olla esitety meidän töitä yhtenä mallistona, vaan ennemminkin erillisinä töinä. Ne ei oo tarpeeksi alkuperäis idean mukaisia, ne ei sovi yhteen jne. Suurimpana ongelmana se, että kukaan ei ollut infonnut opettajaa siitä, että oltiin erotettu meidän ryhmästä kaksi ihmistä, ja sen takia saatiin nyt arvio yhteisesti kaikkien kuuden kesken. Ei sanaakaan yksittäisistä töistä. Toinen erotetuista tytöistä laukkas meidät kiinni käytävällä ja haukku pystyyn. Se ei ollut kovin mukavaa, voin kertoa. Mun mielestä tässä on nyt kuitenkin tasan kuusi syyllistä. Koska mun skotlannin minä on kovin rauhallinen ja järkevä, se tyttö sai pitää päänsä. Sen sijaan käytin enerkiani tekemällä listaa asioista joita voitas päivän aikana tehdä isontaaksemme pesäeroa niihin ex-jäseniin. Neljän jälkeen kun lähdin koululta, voin sanoa, että kokonaisuus on nyt parempi ja odotan hyvillä mielin huomista tapaamista opettajan kanssa. Jokaiselle ryhmälle kun on varattu 30 minuutin henkilökohtanen aika opettajan kanssa.
Hankin myös neulelankoja jo niitä kilpailu tilkkujakin varten. Ja tein tutkimusta meidän kakkosmallistoon. Kaikki mallillaan, vaikka harmittaa.
(Onneksi eilen alko myös Hollyoaks spin- off telkasta. Se on nyt tunnin verran hyvää britti saippuaa puolen tunnin sijaan. Vuhuu.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuntuuko se täältä vaan, vai onko se koko tekstiili/suunnitteluala samoissa ongelmissa Suomessa ja Sctlannissa yhtä lailla. Tuntui tutun kuuloiselta, ensin ideoita ja intoa täynnä töihin ja ylpeänä valmis työ opettajalle joka ampui koko paketin alas nahkoineen karvoineen.
Seuraava työ mitä teet, missä hyvänsä, ota tehtävän asettelu KIRJALLISENA, ja vertaa sitä tekeillä olevaan tuotteesen säännöllisesti työn edetessä, sekä liitä automaattisesti " tilaus " mukaan lopulliseen tuotteeseen arvosteluun viedessä. Olen nimittäin itse törmännyt usein tehtävänantoon joka onkin muuttunut kun lopulta tulosta arvioidaan.
Pysy lujana ja korjaa puhumalla mitä voit, niin minäkin aina tein.
Ja muista pitää porukka koossa, se tästä enää puuttuu, että tukkanuottasilla kotiin lähtisit.
jaksaa,jaksaa T:ISÄ
Kai se on vähän sellanen yleismaallinen käsitys että taideopettajan pitää olla ankara, jotta oppilaat antasivat todella kaikkensa?
Tässä tapauksessa saatiin kuitenkin aika paljon pelastettua. Kirjotan siitä vieä kokonaisen blogi merkinnän tänne.
Kiitos tuesta :)
Lähetä kommentti