28.11

Otettiin Leannen kanssa Perjantai vapaata. Markkinatutkimus ja suunnittelu työ on kuitenkin aina helpompaa hoitaa rauhassa kotona. Toisin sanoen, mentiin kaupungille jouluostokselli, nyt vielä kun sen sai tehdä rauhassa ja ilman tungoksia. Niistä ostoksista ei sen enempää, koska ne on joulupukin salaisuuksia. Syötiin myöskin matkan varrella herkkukeksejä, salaatti lounas ja puoliksi yksi sticky toffee pudding! Harmiksi se ei ollut kuitenkaan yhtä hyvää kun miltä kuulostaa. Oli tullut myöskin taas aika International marketin. Käytiin siellä kävelyllä ja ostin taas sitä ranskalaista leipää mitä viimeksikin. Tällä kertaa kolme erilaistaa, makuina oliivi, tomaatti ja sipuli. Sipuli on mun suosikki.


Markkina kierroksen jälkeen Leannen piti kiirehtiä sen poikaystävän kanssa ruokaostoksille, joten päätin tehdä itse saman. Kun pääsin ostoksieni kanssa kotiin Lindsey tekstaili ja sano, että voin mennä sen luo katsomaan telkkaa jos haluan. Katsoin yhden jakson Hollyoaksia ja kiirehdin bussiin ja Lindseyn luo. Siellä katsottiin telkkaa, juotiin viiniä ja suunniteltiin kaikkia juttuja mitä voitaisiin vielä tehdä. Päätettiin, että ehditään vielä kiipeemään yhdelle vuorelle, painamaan pari skotlanti aiheista paitaa, tekemään avaimenperiä sekä rannerenkaita muovi sekotteesta. Aijotaan myöskin mennä Ceilidh juhliin, joka on Skotlantilaista pubi tanssimista. Sellainen on eräässä pubissa pari päivää ennen mun lähtöä. Toki on sitten vielä yksi päivä Edinburgissa ennen lentoon lähtöä. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, se kauan puhuttu Orkneyn matka. Orkney on luvassa ensiviikon aikana. Vielä ei tiedetä että millä mennään ja minä päivänä. Itse haluaisin ottaa mieluiten junan ylös Skotlantiin ja sieltä veneellä Orkneyhin. Vielä pitää kuitenkin tarkistaaa hinnat ja aikataulut. Lentäminen on huisin kallista ja lautta lähtee Aberdeenista vain muutaman kerran viikossa.

Lindseyn kanssa puhuttiin myöskin lapsuusmuistoista ja ruuasta ja sitäkautta tuli puheeksi liekitetty banaani. Sekun oli mun lapsuuden suosikkeja. Lindsey ei ollut moisesta kuitenkaan koskaan kuullut joten päätin soittaa äidille resepti tarkistuksen ja sitten lähdettiin kaupasta hakemaan banaania ja jäätelöä. Kello oli jo yli yhdeksän, mutta lähikauppa oli siltikin vielä auki. Banaaneja tosin ei voinut ostaa tertussa, vaan piti ostaa pieni hedelmä kori missä oli omena, appelsiini, päärynä ja banaani. Päätettiin liekittää yksi banaani ja yksi päärynä. Päälle vaniljajäätelöä ja suklaanappeja. Laitettiin hedelmät ensin voin kanssa uuniin hetkeksi ja sitten kun ne oli valmiit lindsey nosti ne uunista pois. Lindseyllä ei ollut uuni vuokaa joten oltiin paistettu hedelmät paistinpannulla. Uunista nostettaessa lindsey käytti uunihanskaa, mutta jostain syystä sitä pannua piti siirtää toistamiseen ja tälläkertaa se hanska unohtui. Kiljahdus ja käsi veteen. Itse liekityksessä sitten ei sattunutkaan onneksi mitään kamalaa. Paitsi että Ianin viski vähän hupeni.


Annos oli oikein onnistunut ja hyvä, vaikka Lindseylla olikin vähän vaikeuksia nauttia siitä yhdenkäden avuin. Myöhemmin laitettiin käteen myöskin lääkerasvaa, eikä käteen noussut yönkään aikana yhtään vesikelloa. Toki jälkisiihen tuli, mutta onkos toi nyt ihme kun kuumaa paistinpannun kahvaa puristaa kokokädellä. Lopulta kaikki oli aivan fine and dandy!

27.11

Meidän ryhmän tapaaminen opettajan kanssa oli vasta 10:30 joten ehdittiin aamusta vähän jännittää ennenkö opettaja tavattiin. Yksi tiimistä erotetuista ei ollut vielä koululla kun asteltiin opettajan eteen. En ollut siitä kovin yllättynyt, erotettiinhan koko tyyppi ryhmästä alkujaankin sen takia, ettei se yleensä viitsinyt saapua paikalle ollenkaan. Kokouksen alussa ilmotettiin, että ollaan kaksi ryhmää yhden sijaan. Tässävaiheessa toinen erotetuista tytöistä halusi poistua ja saada opettajan kanssa henkilökohtasen aikansa oman uuden ryhmänsä kanssa. Alle puolituntinen palaveri meni opettajan kanssa lepposammin kuin kukaan olisi odottanut. Heti alkuun opettaja sanoi, että eilinen oli vaan väliarviointi ja että se ei vaikuta sellaisenaan meidän lopulliseen arvosanaan. Oltiin eilen saatu arviointi lomake jossa oli pitkä lista asioista mitä ryhmän sisällä pitäisi muuttaa. Opettaja kuitenkin ohitti niistä suurimman osan sanomalla ettei se koske meitä, vaan pelkästään kahta erotettua jäsentä. Ongelmana meidän kohdalla oli kuitenkin malliston viestin selkeyttäminen, ja saatiin sen parantamiseen monta hyvää vinkkiä. Opettaja oli myöskin varannut minulle henkilökohtaisen arviointi ajan ensi Maanantaille. Henkilökohtainen Maanantai siksi, koska muille lopullinen arviointi on vasta Tammikuussa. Mähän oon sillon jo takaisin kiinni Hämeenlinna haasteissa.
Kuulostaako tää kaikki vähän sekavalta? Mun mielestä kyllä. Johtuu varmaan kielimuurista, että pidin eilistä arviointia lopullisena arviointina.

Kokouksen jälkeen saatiin molemmilta erotetuilta henkilöiltä huudot. Meidän syytä oli huono väliarviointa ja se, että niillä ei ollut tarpeeksi aikaa puhua opettajan kanssa. Me ei ehditty välissä sanoon kun että "WHAT?". Eikä ne tainnu oikeen kuulla edes sitä. Jossain niiden kaikkien tyhjien syytösten välissä päätin kuitenkin että en anna kenenkään pilata tätä loppu aikaa multa. Tiedän ite mitä oon tehny, ja jos joku ei huomaa omia virheitään vaikka se kokoajan niihin kompastuukin, niin se ei oo enään mun ongelma.

Tän kaiken jälkeen join ison kupin kahvia ja ostin koulun kaupasta kaikista paksumpia ompeluneuloja ompelukoneeseen ja purin agressiot ompelemalla ittelleni kaksi farkkuhametta. Jotain hyvää oli siis siinäkin että housut repes eilen kesken pöydillä kiipeilyn.

26.11

Aamulla heräsin klo 06:00, about ensimmäisenä ajatuksena se, että pitäisiköhän kirjoittaa harjottelu essee nyt valmiiksi Suomen varalle. Kouluunkaan kun ei tarvi herätä vastakun muutaman tunnin päästä.
Se oli maailman pelottavin herätys. Onneksi nukahdin uudelleen.

Tänään oli viimeinkin se päivä mitä koko luokka oli odottanut. Opettaja oli tullut paikalle arvioimaan meidän työn. Vähän kävi sitä kyllä sääliksi, sen ääni vaan kähisi ja rohisi kun se yritti puhua. Kaikki oppilaat poistui luokasta, että opettaja sai rauhassa käydä työt läpi. Kun muutaman tunnin odotuksen jälkeen saatiin arviointi laput, niin luokassa ei ollut enään yhtään iloista naamaa. Hämmennyksiä, voivotteluja, ärtymystä ja yksi itku jonka ehdin kuitenkin halaamaan ja silittämään siltä tytöltä pois ennenkö itku muuttui joeksi. Meidän ryhmän palautteen sisältönä oli lähinnä se, että ei olla esitety meidän töitä yhtenä mallistona, vaan ennemminkin erillisinä töinä. Ne ei oo tarpeeksi alkuperäis idean mukaisia, ne ei sovi yhteen jne. Suurimpana ongelmana se, että kukaan ei ollut infonnut opettajaa siitä, että oltiin erotettu meidän ryhmästä kaksi ihmistä, ja sen takia saatiin nyt arvio yhteisesti kaikkien kuuden kesken. Ei sanaakaan yksittäisistä töistä. Toinen erotetuista tytöistä laukkas meidät kiinni käytävällä ja haukku pystyyn. Se ei ollut kovin mukavaa, voin kertoa. Mun mielestä tässä on nyt kuitenkin tasan kuusi syyllistä. Koska mun skotlannin minä on kovin rauhallinen ja järkevä, se tyttö sai pitää päänsä. Sen sijaan käytin enerkiani tekemällä listaa asioista joita voitas päivän aikana tehdä isontaaksemme pesäeroa niihin ex-jäseniin. Neljän jälkeen kun lähdin koululta, voin sanoa, että kokonaisuus on nyt parempi ja odotan hyvillä mielin huomista tapaamista opettajan kanssa. Jokaiselle ryhmälle kun on varattu 30 minuutin henkilökohtanen aika opettajan kanssa.


Hankin myös neulelankoja jo niitä kilpailu tilkkujakin varten. Ja tein tutkimusta meidän kakkosmallistoon. Kaikki mallillaan, vaikka harmittaa.
(Onneksi eilen alko myös Hollyoaks spin- off telkasta. Se on nyt tunnin verran hyvää britti saippuaa puolen tunnin sijaan. Vuhuu.)

25.11

Ainiin unohdin mainita, että lennot on nytten sitten varattu ja Suomessa olen takaisin 14.12.2008. Jos saan pyytää niin iltapalaksi voisin ottaa makaronilaatikkoa, lisukkeena ketsuppi. Ruisleipää oivariinilla. Saunaan voisin mennä ennen ruokailua, täysmahaisena kun se on vähän ikävää. Jääkaapissa vois olla muutama lonkero (Alkon, ei missään nimessä Kurkoa).

Sitä ennen täällä on kuitenkin vielä tehtävä 4 erilaista moodboardia kilpailu työtä varten sekä lisää neulottuja näytteitä (min 10). Saan myöskin opettajalta lisä tehtävän vielä tehtäväksi ennen lähtöä, muillakun vastaava jatkuu vielä joulun jälkeen. Siihen ohjeistus piti tulla jo ennen mun ja Samin Dublinin matkaa mutta ei oo näkyny ohjeistusta, ei opettajaa. Sitten vielä pitäisi tehdä koko mallistosta (johon siis toi viittakin kuuluu), divusion line. Se tarkoittaa mallistoa joka on tehty ensimmäisen malliston pohjalta mutta on yksinkertaisempi ja esimerkiksi enemmän H&M tyyliseen vaatekauppaan sopiva, tuotteista pitää tehdä suunnitelma vihkot, markkina tutkimus ja lopulliset tuotteet.

En malta odottaa sitä makaroonilaatikkoa. ( Ei mitään paineita onnistumisesta, Äiti).

Sunnuntai, kuten edellisestä merkinnästä voi päätellä, oli hektinen. Ei ollut aikaa siivota kun leikkailin ja liimailin koulujuttuja. Maanantaina kun oli sovittu palautus päivä. Alkuperäinenhän oli jo edellisenä Perjantaina mutta sitä siirrettiin opettajan sairastumisen vuoksi. Hyvä sinänsä, että sai lisä päiviä työskentelyyn. Huono sinänsä, ettei opettajalla ole ollut aikaa meille noin kahteen viikkoon ollenkaan. Monella on venynyt työt sen takia. Ei ole ollut ketään keneltä kysyä jne. Jokatapauksessa Sunnuntaina sain kaikki paperiasiat kuntoon, sisältäen tilkut, luonnos kansion, viitta tutkielman, markkina tutkielman (5sivua tekstiä , liitteenä n.10 mainosta eri lehditä), moodboardin ja development boardin.


Maanantain mentiin aikasin kouluun, ihan vaan että huomattaisiin ettei opettaja ole siellä. Pöydällä lappu, että Tiistaina pitäisi tulla. Ei tullut. Pääasia, että meidän pöytä on nyt siisti ja kaikilla on tavarat pöydällä. Harmi Ingridille jolla ei ole ollut vielä kertaakaan mahdollisuutta näyttää digiprint kangastaan opettajalle. Periaatteessakun kaikki työt pitää ensin hyväksyttää opettajalla ennenkö alkaa lopullista tekemään. Autoin Ingridiä tänään photoshopissa ja kangas meni painoon iltapäivällä, ei tässä aikaa ole yhtä tyyppiä ikuisuuksia odotella.


Eilisen illan suurimpana ilon aiheena oli tämän reijjän onnistunut paikkaaminen. Se oli pieni askel maailmalle, mutta iso tekstiili opiskelijalle.


LOPULTA valmis viitta! Kaikki reijät korjattu ja langan päät viimeistelty. En viitsinyt deletoida naamaa. Uskottepa, että töitä tän eteen on tehty (kun ei oo ehtiny tukkaakaan peseen,nolo).

Anteeks huono ajastimella otetun kuvan laatu. Myöskin oi viitan vinous johtuu kyllä vaan kameran eteen juoksusta! Mittasin oikein viivottimella ja sivut on kyllä samaa mittaa.

22.11

Pienikin huone on vaikea pitää siistinä jos se ei just sillon kiinnosta.

(Pyykit toki pesin).
(ja hampaat).

Scotland - Canada

Tapasin Ingridin kaupungilla ja käveltiin siitä yhtämatkaa sen kämpille. Juotiin teetä ja odoteltiin, että muutkin peliin tulijat saapusivat. Helga, joka on Ingridin pikku-sisko tuli poikaystävänsä ja kahden kaverinsa kanssa. Niillä kavereilla oli paikat eri puolella katsomoa, mutta ne käveli meidän kanssa yhtämatkaa kentälle. Odotettiin vielä hetken aikaa kuitenkin Ingridin kaveria joka oli hoitanut lippujen varauksenkin. Kävely matka areenalle ei ollut pitkä, sillä sen muurit näkyivät jo jopa Ingridin keittiön ikkunasta. Vaikka Ingrid asuu ensimmäisessä kerroksessa. Areenalle käveltiin suuren väkijoukon seassa, jossa kaikki olivat pukeneet puolet vaatekaapin sisällöstä kerralla päälleen. Ainoana poikeuksena iso joukko miehiä joilla oli kiltit päällä ja pelkät polvisukat jalkoja lämmittämässä. Tuli kylmä jokun katseli niitä pian sinertäviä koipia.

Saatiin liput, löydettiin oikea kulma mistä mennä sisään ja heti kun pääsimme paikoillemme alkoi soittokunta soittaa Canadan kansallislaulua. Toki se ei ollut mitään verrattuna siihen kun oli Skotlannin vuoro ja koko yleisö laulo mukana.

Kaikki mitä tiedän Rugbystä, perustuu siihen mitä ehdin oppimaan Pirkkahallissa istuessani veljen harjotellessa miestenjoukkueen kanssa. Siitäkin päällimmäisenä mielikuvana lähinnä se Ranskalainen valmentaja joka käytti Englantia ja Suomea vuoronperään valmennutkielenä ja lähinnä kiroili. Yritin ennen pelin alkua kysellä vielä joitain pelin rakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Opin, että pelaajia on 15. Mutta kun kysyin, että tehdäänkö pelaaja vaihdot kesken pelin kuten jääkiekossa, sain vastaukseksi "HAHA Anni, you are so funny". Se tarkoitti, ei. Pelin alotus meni multa vähän ohi, kun vaan kummastelin niiden pelaajien reisiä. Ne oli aika isot. Näin myöskin yhden kuvan jostain pelaajasta, ja sillä oli melkein leveämpi niska kuin pää. Skotlanti teki kuitenkin jo heti kolmessa minuutissa ensimmäisen maalin ja sen jälkeen aloin jo keskittymään peliinkin. (Sanotaanko niitä muuten edes maaleiksi?) Päätin kuitenkin olla kyselemättä kysymyksiä. Peli kesti yhteensä 90 minuuttia, kaksi 45 minuutin puolikasta ja välissä 15 minuuttia. Hauskinta oli mun mielestä aina se, kun pallo heitettiin sivulaidalta takaisin peliin ja jos se lensi korkealle niin pelaajat nostivat yhtä tyyppiä yhdessä ylös, että se saisi sen pallon. Pari kertaa osasin myöskin taputtaa silloin kun kuului. Vielä jos vertaa jääkiekkoon, niin kukaan katsomossa ei kironnut. Tai huutanut negatiivisuuksia muutenkaan. Ainoa kerta kun yleisö buuasi, oli silloin kun aalto oli mennyt jo kahdesti kentän ympäri, mutta sitten se katkesi kun yhdessä katsomossa ei enään noussutkaan kukaan. Iloinen mieli voi toki johtua myöskin siitä, että Skotlanti johti peliä kokoajan. Puoliajalla tilanne oli 22-0. Pelin loputtua 41-0. Silloin oli jo varpaat turtana kylmästä ja nenä aivan punainen. Muutenkin ajoitus oli hyvä, sillä parin viimeisen peliminuutin aikana alkoi lunta pyryttämään aika kovasti. Oli oikein isoja hiutaleita, täälläkin oon siis aivan joulu.

19.11 - 21.11

Torstaina otin päivän vapaata. Hermot alkoi olla jo niin kireällä, että pitkät yö unet eivät olleet pahitteeksi. Viikko tehtävä oli myöskin Market research joka vaati aika paljon aikaa. Aaamun vietin kierrellen seitsemän eri kauppaa, joista valitsin lopulta yhden sopivimman. Tarkoituksena on siis löytää omalle luomukselleen sopiva markkinarako vaatekaupoista ja muuttaa sitä niin, että se sopii "tavallisiin" vaatekauppoihin designeri liikkeiden sijasta. Oikein oivallinen tehtävä, harmi kun aikaa ei ole ollut kauheesti keskittyä. Iltapäivällä kävin kämpillä syömässä ennenkö palaisin kaupungille tekemään kyselyä valitsemani liikkeen asiakkaille. Palasin viideltä koululle tulostamaan kyselylomakkeitani kun löysin surullisen Ingridin. Ingrid on mun kanssa samassa ryhmässä ja tekee mekkoa jossa helmassa on kudottu raita ja loppu osa hameesta on digiprint kudotusta kappaleesta suurennettuna. Värien saaminen samaksi digi printissä ja kudoksessa oli kuitenkin ongelma joten autoin häntä PhotoShopin kanssa. Siinä meni noin tunti, mutta Ingrid oli avustani niin onnellinen, että lupautui seisomaan kanssani kaupan edessä pimeässä ja kylmässä tunnin tekemässä kyselyä. Ennen varpaiden jäätymistä en saanut haalituksia kuitenkaan kuin kolme vastausta. Suunnattiin se jälkeen viereiseen kahvilaan lämmittelemään. Ingrid kertoi, että sen isä voisi ajaa meidät autolla Orkneyhin (josta Ingrid on kotoisin) seuraavan viikon Sunnuntaina. Se olisi aivan mainiota jos se onnistuisi. Ajamiseen menisi koko päivä, mutta näkisipä ainakin maisemia!

Perjantai iltana kello 17:15 viitta saavutti viimeinkin lopullisen muotonsa. Vielä on paikattavia juoksuja ja reikiä. Viittassa on myöskin pieniä vinouksia, mutta muuten oikein mallillaan. Tuntui myöskin kivalta päällä kun sitä kokeilin. Silitin taka vekkeihin kiinni tukikankaan joka ryhdisti koko viittaa heti huomattavasti. Samalla sain vekit myöskin hienoisesti venytettyä täydelliseen pituuteensa. Neule kun joustaa aika paljon. Yritän saada reijät paikatuksi vielä viikonlopun aikana, mutta saa nähdä onnistuuko. Tässä kun on vielä kilpailu näytteitä. moodboardeja, piirroksia, essee ja muutama muu juttu tekemättä ennen Maanantaina. Pyykkikin pitäisi tehdä!

Tänään palaan taas kauppaan vaklailemaan asiakkaiden käytöstä ja seisomaan kadulle kynän ja kyselylomakkeen kanssa. Iltapäivällä tapaan Ingridin ja mennään Rugby peliin. Scotlanti - Canada. Toivottavasti tulee hyvä vaikkakin varmana myöskin kylmä peli. Ollaan ulkokatsomossa ja vaikka täällä ei ole pakkasta niin lunta on jo tullut.

17.11 - IKUISUUS

En edes jaksa selittää mitä tein. Kuvat puhukoot puolestaan. Olen leikannut neulostani pienemmäksi ja pienemmäksi ja sitten yrittänyt parsia sitä käsin kokoon. Tiistaina oli kiva ilta kun mentiin luokan tyttöjen kanssa yhdessä illalliselle ja parille sen jälkeen. Pullo viiniä autto turhautumiseen ja nukuin hyvät yö unet myös. (ps. olin myös ajoissa koulussa Keskiviikko aamuna.)

Tällähetkellä en näe valoa tunnellin päässä. Pitäisi tehdä tämän viikon aikana myös market research joka vaatii kauppojen tuntemusta. Kauppojen joista yhtäkään ei ole Suomessa. Pyhitän tämän kokopäivän sille, ainakin yritän. Huonolta näyttää kun viime yö meni viittaa panikoidessa. Tulee vähän turha olo kun keksii kymmenen ratkaisumenetelmää yhteen ongelmaan, mutta mikään niistä ei toimi.

13.11 - 16.11

Tiistai iltana katottiin Die Hardia ja syötiin Samin kanssa pitsaa. Keskiviikko aamupäivällä lähdettiin Aberdeen kierrokselle. Käytiin lounaskeitto kahveilla ja katseltiin kaupunkia. En edes ihan nyt muista mitä kaikkea tehtiin, mutta mähän en ollutkaan se kenelle se kaikki oli uutta. Illalla myös pakkasin. Saanen mainita, ensimmäistä kertaa elämässäni matkaa edeltävämä päivänä. Laukku jäi myös historiallisella tavalla puoli tyhjäksi. Päivän pituiset reppuretket on varmaan opettaneet tavaran karsimista välttämättömimpään. Suunniteltiin bussi retkeilyt lentokentälle. Tunti bussimatkaamiseen ja kentällä tuntia ennen. Aikataulu Torstai aamulle oli hyvä ja toimia. Hetkessä oltiin lennetty jo Irlantiin ja matkattiin bussissa Temple Bariin hotellille. Hotelli oli sama jossa oli viettänyt yksinäisen yön matkalla Suomesta Aberdeeniin, edullinen ja hyväksi havaittu.

Ensimmäisen päivän tavoitteena oli kartan hankkiminen, levykaupat (tottakai) ja päämäärällinen harhailu. Kuljettiin lähinnä kulmilla joilla olin ollut jo edelliselläkin retkellä. Trinity Gollegen kyljessä oleva Nassau Street (jossa oli surullisen huono levykauppa). Kävelykadut Grafton Streetin ympärillä sekä Tower Records, jossa mäkin sain levytärinöitä. Samista poiketen kuitenkin CD-levy tärinöitä, ei LP. Mä tykkään CDeistä enempi koska ne kimaltaa. Samihan on enempi LP, ne on mustia. Käytiin myös Temple Barissa, mutta siellä ei päästy levykauppoihin, koska olin jättänyt niiden osotetiedot pöydälle. Unohdin ne, vaikka olin anonut ennen uloslähtöä lupaa huolehtia kartasta ja siitä osoitelapusta. Tavallaan pidinkin tosi hyvän huolen kun ne pysy a. tallessa ja b. tahrattomina. Illalla mentiin italialaiseen päivälliselle. Mausteista pekoni, tomaatti pastaa mulle nam. Kanaa ja vahinko herkkusieniä Samille. Siitä päädytiin läheiseen pubiin missä oli Irlantilaista viihdettä. Trubaduureja kaksi kappaletta, kertomassa vitsejä ja soittamassa biisejä. Juotiin yhdet ja kuunneltiin show. Lopuksi esiintyjät ilmotti siirtyvänsä toiseen pubiin joen vastakkaiselle rannalle ja kutsuivat kaikki mukaan. Kokoonnuttiin kaikki yhdessä kadulle ja kuljettiin kulkueessa sillan yli, Henry Streettiä pitkin millenium monumentin a.k.a Stiletto in the Ghetto:n ohi pubiin jonka ovella kaikilta tarkistettiin pääsyliput. Tarkastaja "Tickets?" Me "We dont have any?" Tarkastaja "Well, then you cant come in." Ei sit menty, mut saatiin ainakin ilmaiseksi edes vähän musaa ja huumoria aikasemmin ja kulkueessa tunnettiin vahvaa yhteisöllisyyttä.

Perjantai aamuun herättiin tietoisena pitkästä kävelystä kaupungin laidalle sijaitsevalle vankilalle. Sain suostuteltua Samin kävelemään, vaikka sen polvi naksuikin jo suutuksissaan monen päivän kävelyistä (se kun oli ollut kaupunki reissuillaan jo edellisestä Sunnuntaista asti). Jouduin käyttämään kaikkia neuvottelutaitojani myös erään bagel kahvilan edessä pian Hotellilta liikkeelle lähdettyämme. Kohta istuttiin kuitenkin pöydän ääressä kuumien juomien ja herkullisten bageleiden kanssa. Mun toiveesta istuttiin pöydässä joka oli nostettu kahvilan ulkopuolelle kävelykadulle. Hieman oli viileä, mutta aamu aurinko oli ystävällinen.

Vankilalle oli pitempi matka kuin mitä olin vaaksallani arvioinut kartasta (jossa ei siis ollut lainkaan suhdeasteikkoa). Onneksi menetettiin kuitenkin toivo paikan löytämisestä vuoronperään, eikä kertaakaan yhtäaikaa. Aina oli jompikumpi kannustamassa eteenpäin. Mun mielestä oli myöskin yllättävää, kuinka nopeasti talot ja hajut muuttuivat keskustasta erkaannuttaessa slummimaisiksi. Pian jokatoinen kauppa oli nimetty puolaksi. Englannin kielisten nimi oli yleensä "euro store" joskus myöskin "2 euro store", molemmissa etuna hinnoittelun helppous. Puolalaisten määrän selittää EU, sama ilmiö on helppo huomata Skotlannin kaduilla. Viimein löydettiin Kilmainham Gaol. Vuonna 1796 rakennettu vankila jonka muurien sisällä on asunut monta Irlantilaista kansan sankaria aikoina jolloin Irlanti taisteli itsenäisyydestään. Oli myös aikoja jolloin hieman yli sadalle vangille rakennetussa vankilassa asukkaita oli 9 000. Olot muurien sisällä kun olivat paremmat, kuin niiden ulkopuolella. Linnan sisälle saatiin vain muutamalla eurolla tunnin mittainen opastettu kierros. Kierros oli todellakin jokaisen sentin arvoinen. Huipennuksena iso "sali"; seinillä kiertävät vankikopit, ylikulkevat sillat ja iso portaikko keskellä salia. Lisäksi lasikatto josta pääsi Jumalan parantava valo syntisten rikollisten luo. Kyseistä vankilan osaa on käytetty myös useissa elokuvissa, itse en ole nähnyt yhtäkään, mutta ehkä tämän jälkeen pitää.

Illalla mentiin Temple Barin HC keikalle, jossa oli lisäski muutama EMO bändi sekä poika ja kitara. Poika aloitti laulamalla kitaransa kanssa laulun paketista jonka sai serkultaan Suomesta. Paketissa oli Jaffa keksejä, jotka olivat laulussa pääaiheena. Se oli hauskaa. Jaffakeksi ikäväni tyydytin syömällä suklaa täyte crepen kadulla keikan jälkeen. Kello ei ollut tässä vaiheessa vielä paljoakaan joten kiivettiin vielä erään pubin yläkertaan kuulemaan Irlantilaista musiikkia. Siellä opin, että viulu Irlantilaisessa saattaa olla myöskin pilli. Kuusi putkea joihin on kiinnitetty yksi nokkahuilun mallinen pilli johon ei kuitenkaan puhalleta, sillä ilma tulee pilliin pumppaamalla vasemmalla kyynerpäällä ilmaa oikean puolen kyynärpään alla olevaan pussiin. Soittimen nimi on Uilleann. Ääni kovinkin viulun kaltainen.

Lauantai aamu, näkökahdasta riippuen, alkoi sillä että nukuin pommiin tai että mua ei herätetty. Jokatapauksessa iltapäivällä seisottiin samin kanssa juna-asemalla ja odotettiin paikallisjunaa Howthiin. Alkuperäinen ajatus päiväretkestä Belfastiin kun kaatui rahan ja ajan puutteeseen. Ajan ollessa rahaa, päädyttiin turisti infoon kyselemään lähempänä olevista vaihtoehdoista. Oltiin varauduttu hyvin ja heti keskustelun alkaessa asetettiin oma kartta pöydälle. Kartta jonka takapuolelta löytyi vastaukset kaikkiin kysymyksiin jotka mieliämme olivat vaivanneet. Nolotti vähän, mutta oltiin myös onnellisia kaikesta siitä tietoudesta joka meillä siitä hetkestä alkaen oli.

Matka Howthiin kesti puoli tuntia. Perillä oli sininen taivas, aava meri ja kalan haju. Kierreltiin ympäriinsä pienen kalastajakylän satamaa ja tutkittiin karttaa joka siitä oltiin saatu. Nähtiin hylkeitä, sukeltaja lintuja joita eräs poika luuli delfiineiksi, perattuja kaloja ja sinisiä rapuja akvaariossa. Kartan mukaan satamasta ylöspäin kulkiessa mäenpäällä olisi linna. Päätettiin kävellä sinne. Törmättiin paikallisiin kovispoikiin ja niiden koiranpetuihin, rytättyihin tölkkeihin jotka roikkui puskissa kuin marjat, Venäläisiin turisteihin ja golffareihin. Linnasta sen sijaan ei nähty vilaustakaan. Palattiin takaisin satamaan ja syötiin puoliksi savukala versio fish ´n chipseista.

Kun oltiin takaisin Dublinissa oli jo pimeää. Mentiin hotellille, huokaistiin ja lähdettiin elokuviin katsomaan Cohenin veljesten uutta tuotosta. Burn after reading, naurettiin ja se oli kivaa. Popkornit vei niin nälän, ettei menty edes pitsalle saati Burger kingiin elokuvan jälkeen. Rauhallisesti tv:n katselua hotellilla ja toiveita hyvistä unista ennen aikaista herätystä.

Aamu viideltä herättiin molemmat ilman kiukuttelua. Hyvästeltiin huone ja pienen odotuksen jälkeen istuttiin taksiin hotellin edessä. Hiljaisia katuja, pieniä valoja pimeässä ja sateisessa Dublinin aamussa. Taksikuskina oli itse herra David Lynch. Voin kuitenkin kertoa, että olo muuttui vieläkin epätodellisemmaksi kuin Mulholland drive kun olin istunut aprox 5 tuntia lentokentällö Samin lennon lähdettyä aikaisemmin kuin omani. Kahvia, väsymystä, istumista. Lentämisen jälkeen noin 15 minuutin bussin odottelu Aberdeenin tuulessa. Keikkuvaa bussi kyytiä väsyneenä ja nälkäisenä noin 30 ajan jonka jälkeen bussin vaihto ja toinen samanlainen reissaaminen. Ilta menikin omaa nimeä muistellessa.

10.11 - 11.11

Sain uudet villat viitan täyttämiseen yllättävästi pikatahtia. Tilasin ne Maanantaina ja ne olivat keittiön pöydällä Keskiviikkona kun aamupalalle menin. Onneksi olin aikasin tehnyt jo piirroksia ja liimailuita mitkä olin itselleni luvannut hoitaa sillä aikaa kun villoja odottelisin. Villa kuljetus oli nopea, onneksi olin minäkin.

Viittan sain kaikki neljä palaa neulotuksi viikon aikana (ennen Inverness matkaa). Lankoja en jäänyt nettikaupasta odottelemaan vaan hankin tilanteeseen sopivat kaupungilta. Kashmir-silkki -lanka riitti kaikkiin neljään palaan, mutta huiviin sitä ei jäänyt käytettäväksi kuin noin 10 grammaa. Huivin pitäisi kuitenkin olla 15 cm leveä ja 120 cm pitkä, 10 grammaa siis ei ole kuin hyvä alku. Piti alkaa kehittämään vaihtoehtoja huiviksi. Violetti paksu villalanka oli väärän värinen hempeään viittaan. Silmukka kokokin oli vähän kyseenalainen. Huivin pitäisi olla tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta ei liian erikoinen, ettei itse viitta jää varjoon. Ostin myös kaupan kalleinta villalankaa luonnonvaaleana. Lanka oli täys villaa ja sen paksuus vaihteli. Olin tehnyt kyseisestä langasta virkatun näytteen jossain lukukauden alkuajoila ja kaikkien mielestä se oli sopiva lanka huiviksi, myöskin siis opettajan mielestä. Ostettuani lankaa kaksi kerää, hermoiltuani ja soiteltuani Tiistai iltana hätäpuheluita luokan tytöille, päätin että en käytä £ 40 pelkkään huiviin. Huivi on siis edelleenkin kysymysmerkki. Tästä kun pääsen, palaan näytekappaleiden luontiin, toivon huomenna pääseväni lopulliseen ratkaisuun.

Maanantai aamuna levitin neulomani kappaleet pöydälle ja nuppineuloitin niihin kiinni tekemäni viitan kaavat. Sitten aloin saksimaan. Työskentelin koko viikon, saadakseni saksia kappaleiksi aikaansaannokseni. Tuloksena viitan kappaleet ja turhaan käytettyä kallista lankaa. Tämä vain siksi, että taskun neulominen ja kaventaminen yhtäaikaa on mahdotonta.

Äiti on varmasti ylpeä kun huomaa , että hänen ostamansa kangas sakset ovat olleet käytössä kaavojen leikkaamisessa. Ompelujälkeni hänelle tuottama tunnetila, onkin varmasti aivan toinen. Puolustukseni voin kai sanoa, että ohuen neuleen ja paksun täytteen ompeleminen yhtäaikaa on oikeasti aika hankalaa.

Tässä kohtaa ei herännyt kuin yksi kysymys. Jos on olemassa yksi reikä. Kun ompelen reikää tukkoon ja saankin kahdeksan reikää, niin olenko voittanut vai hävinnyt?
Lopulta sain sivupalat sekä olkapäät ommelluiksi. Muutaman kerran (haluaisin ajatella, että opin virheistäni, mutta tälläkertaa kyseessä on monikko) ommellessani kappaleita yhteen, en saanut raitoja kohdakkain ja ratkojaa tarvittiin. Suurimmat ongelma ilmenivät kuitenkin kun sain viitan mallinuken päälle.

1. Vitta ja vekit ovat eri pituiset.
Puolustus: Kyseessä on ensimmäinen neulontatyöni, en siis osannut arvioida neuloksien kutistumista tarpeeksi hyvin.

2. Raidat eivät kulje vaakasuoraan viitan ollessa kaavojen mukaisessa asennossa (kuvassa neulos roikkuu pystysuorassa mallinuken päällä, eikä kulje hieman vaa´assa kuten se tekisi ihmisen päällä.
- Kaavat tehtäessä ajateltiin vain viitan muotoa, ei raitojen suuntaa. Ei tullut mieleen ottaa molempia huomioon, myöskään kaavoja neuleelle asettaessa. Senkun vaan leikkasin.

3.Takavekit ovat liian kevyet pysyäkseen suorassa vahvojen sivukappaleiden painaessa reunoilla.
-Jokaisen huonon suunnitelman takana on amatöörimäinen suunnittelija.

4. Etuvekkien reunoista oikean puoleiset ovat puhtaita neulottuja reunoja (saumattomia). Vasemmanpuoleiset ovat leikattuja ja ommeltuja reunoja.
- Tässä kohtaa olin päässyt tosissani leikkaamisen ja ompelemisen makuun.

Uusi viikko alkaa siis huomenna ongelmien ratkaisun merkeissä. Olo on kuitenkin positiivinen. Neuleopettaja sanoi hauskasti tunnilla, kun luokkakaverini Daniel silitteli omaa työtään ja sanoi "Ou, my little baby!". (p.s tämä on normaalia tekstiilipiireissä). Neuleopettaja lisäsi tähän: "Daniel has a qute little baby, but anni has a moody teenager".

07.11 - 08.11

Annoin itselleni vapaapäivän kouluajatuksista, joten tänään en blogeille koulu juttuja ollenkaan. Teen sen vasta huomenna, sillä Sunnuntai on pyhitetty 100% koululle. Koska koulu tälläkertaa unohdetaan niin alotan tarinan kertomisen Perjantai iltapäivästä.

Kello kolmelta seisoin Union streetillä reppu pakattuna vaihtovaatteilla, kurahousuilla (ja kahdella muovipussilla sillä täällä mulla ei ole vedenpitäviä kenkiä), tyttöjen lehdillä ja Skotlanti opuksella. Toisessa kädessä muovipussillinen lounas tarpeita junamatka kaveriksi. Union Streetiltä suuntasin Belmont Streetille kahville sillä junan lähtöön oli vielä muutama tunti. Olin keskustassa etuajassa sillä pelkäsin Perjantai ruuhkia ja venyviä odotusaikoja. Kahvin, kävelyn ja muutaman jonon jälkeen olinkin jo Aberdeenin rautatie-asemalla istumassa junassa Matkalla Invernesiin.

Hauskinta oli, kun laiturin leveydelle oli vedetty nauha, ettei kukaan pääse junaan ennenkö Konduktööri päästää. Kaikki oli niin Perjantai innoissaan, että ne puski siihen nauhaan kiinni ja juoksi melkein sen sinilakkisen Herran kumoon kun se siirsi nauhaa. Itehän olin kylmän rauhallinen ja sain silti ikkunapaikan. Kaiken lisäks naama menosuuntaan päin. Reilun 2 tunnin junailun aikana lähinnä söin. Tein myös koulujuttuja. Lähinnä inspiraatio /research juttuja tyttöjen lehdistä. Käytin myös saksia ja kynää.

Perille päästyäni kello oli jo melkein kahdeksan illalla ja oli pimeää. Olin vähän pelännyt junassa, että kuinka voi käydä vieraassa paikassa, yksin ja pimeellä. Mutta Inverness oli kuitenkin hyvin rauhallinen ja Bed and Breakfast oli lähellä eikä kävelyyn menny kuin alle 15 minuuttia vaikka vähän eksyinkin. Kolmasosa ajasta meni toki valokuvien ottamiseen. Oli puolikuu!

Bed and Breakfastin mies oli oikein mukava ja avulias, kysyi esimerkiksi mitä haluan aamupalaksi. Munakokkelia tietenkin! Laitoin tee veden kiehumaan ja tein vielä vähän koulujuttuja sängyllä. Katsoin samalla telkasta Brittein versiota Uutisvuodosta ja nauroin kippurassa. Yön nukuin neljällä tyynyllä yksin parivuoteessa ja aamulla heräsin lintujen lauluun . Avasin verhot ja näin kauniin jokimaiseman. Kaiken lisäksi munakokkeli sai kaverikseen pekonia ja nakin. Tuoremehua, teetä ja jukurttia ja olin valmis.

Lokista suoraan ylöspäin on B&B jossa yövyin. Lokin nokka osottaa Nessie saariin päin. Selkä Kaupungin keskustaa kohden. Kuvaajan selän takana St Andrews Cathedral.

Lähdin kävelemään ensin pois päin kaupungista, kohti Ness saaria. Joki varressa vastaan tuli iso silta joka heilui jos siinä käveli. Kauniita taloja joista suurin osa oli tyhjillään. (Äskeinen lause sisältää joululahja toiveen, mutta en toki odoto edes Joulupukilta ihmeitä). Ruskalla värjättyjä puita, kahisevia lehtiä jalkojen alla. Kivien yli kuohuva joki ja runollisia sammaloituneita penkkejä.

Kaupungilla kävelin pääkadun kauppojen ohi. Viktorian marketin läpi kuljin, kun osa myyjistä vielä availi puotejaan. Lopulta päätyen Leakey´s Bookshoppiin. Ajatuksena oli ostaa isälle kirja lahjaksi. Kävi kuitenkin surullisesti eikä kaupasta löytynyt sitä sopivaa edes reilun tunnin ja noin viiden puhelun jälkeen. Tämänkin voi laskea ikävien matkatavara painorajoitusten piikkiin. Sain kuitenkin hyvän kahvin ja palan porkkanakakkua.

Kaiken tämän jälkeen, isän yllätykseksi ja omaksi ilokseni, ehdin bussiin joka oli matkalla Fort Williamiin. Bussi kuski oli hupaisin jonka olen koskaan tavannut. En ihan ymmärtänyt kaikkea, mutta hauskinta oli kun se vastasi kaverinsa kysyttyä, että koska hän palaa Invernesiin, että " Half four, its me dinner HAHAA ai! ai! me dinner!". Muutenkin satunnaiset ai, ai huudahdukset on mun mielestä parasta koko Skotlannin kielessä. Bussi matka meni loistokkaasti. Kuljettiin koko ajan aivan Loch Nessin viertä. Taivas oli sininen ja ilma aurinkoinen. Näin Urguhart Castlen bussin ikkunasta ja Fort Augustus oli vain merihirviö rahastusta, joten en tuntenut syyllisyyttä ohittaessani ne kylmästi. Maisemat olivat kuitenkin kauniita ja matka sujui niitä katsellen ja Carolaa kuunnellen oikein leppoisasti.

Perille Fort Williamiin päästyäni synkronoin kelloni bussin kellon kanssa ja kiiruhdin kylälle kuluttamaan noin 54 minuuttia. Alustavasti olin suunnitellut kulkevani rantatietä rannala sijaitsevaan, Skotlanti opuksessani kehuttuun, kalaravintolaan. Söisin siellä hyvän kala lounaan ja palaisin bussi asemalle keskustan pääkatua pitkin. Ravintola oli kuitenkin suljettu juuri silloin kun sen eteen saavuin, joten sain lisäaikaa keskustakierrokselle.

Vaikka ruokailun pois jättäminen antoikin lisäaikaa, ei se ollut tarpeeksi kylän päänähtävyydelle. Ben Nevis, Britannian korkein huippu. Vaikkakin korkein, on se kuulemma helppo kiivettävä normaalikuntoiselle henkilölle. Näkymät ovat kuulemma uskomattomat, en epäile. Sen kupeessa myöskin Whisky Distillery, opastettu kierros £2/4. Voitte arvata, että kuinka paljon harmitti kun retkeä suunnitellessani huomasin, että bussit ei kulje Sunnuntaisin ja että kaikki suunniteltu pitääkin mahduttaa yhteen päivään. Jäi näkemättä niin moni muukin juttu. Kun vain olisi auto ja aikaa. Toki, pääasia, että on nähnyt edes vilaukselta. Kaupungilla harhailun jälkeen olin valmis taas istumaan bussiin muutamaksi tunniksi. Ruokailun siirsin Invernesiin, jossa olisi vielä tunnin luppoaika ennen seuraavaa junaa.

(Kuvassa siis Ben Nevis ja sen juurella karvainen sarvilehmä. Puolivälissä rinnettä näkyy pieni rakennus ja siitä alaspäin lähteviä putkia. Koska en sille Viski kierrokselle päässyt, niin voiko joku, joka Viskin valmistuksesta jotain tietään, niin kertoa mitä noissa putkissa tapahtuu?)

Ruokailulla tässä kohtaa tarkoitan sämpylää junassa, samalla piirtäen luonnoksia vihkoon. Yritin myös pitää lipun tallessa kunnes tarkastaja täti tulee. Ehdin myös ärsyyntymään mp3 soittimen akun kuluessa loppuun, samalla havahtuen päänsärkyyn. Pimeää, väsy ja särky. Tuntui, että haisen hielle ja lialle ja olin aika varma, että kymmenen lähimmäistä havaitsi sen myös. Aberdeenissa pimeää, mutta kuitenkin liian lämmin kahdelle pitkähihaiselle takin alla. Aamupala murot ja maito ostettuna jo Invernesistä ja pakattuna muovipussiin. Pussi kädessä, reppu selässä ja liian usea paita päällä odotin noin 10 minuuttia bussia. Kaikesta huolimatta olin yllättävän pian kotona ja yllättävän seesteinen. Seuraavana matkakohteena Edinburgh. Mukana ainakin Tessan mulle lahjana lähettämät villasukat jotka pelastaa bussimatkat ja pienellä koollaan poistavat travellerin pakkaushuolet.


Lopuksi vastaus kysymykseen, joka kihelmöi kaikkien huulilla. Näitkö Loch Nesin hirviön, meri pedon, Nessien?

4.11

Yöllä ei oikein meinannut tulla unta. Kierin sängyssä ja keksin eritapoja laskea, että riittääkö 170 grammaa lankaa neulomaan kokonaisen viitan. Hikoilin. Keksin myös muutaman B-vaihtoehdon, jos lanka ei tosiaankan riittäisi. Lopulta pystyin siirtämään ajatukset toisalle ja kahden aikaan yöllä nukahdin.

Aaamulla kävelin koululle saavuttuani suoraan neuleluokkaan. Järjestein tavarani neulekoneen ympärille ja aloin neulomaan. Kolmannen rivin kohdalla lanka katkesi. Purin hammasta. Siivosin sotkun ja alotin uudelleen. Tällä kertaa vasta kudottuani noin 15 cm tippui oikeasta reunasta reilu 5 silmukkaa. Tälläkään kertaa en hermostunut. En oikein tiedä onko se ilmaston syy, vai minkä, mutta täällä työskennellessä oon ollut noin 10 kertaa kärsivällisempi kuin ennnen. En ole kiukutellut, äkkipikaillut, ressannut tai hermostunut vielä kertaakaan kovasti. Itseasissa olen usein ryhmässä se joka rauhottelee muita. Saa nähä muutunko takaisin itsekseni kun palaan Suomeen, vai jäisköhän täällä opitusta rauhallisuudesta jotain myös Suomeen vietäväksi.

Silmukoiden tiputtua laitoin niihin roikkumaan neulokoneen päällä olevia vanhoja poisvaihdettuja rikkinäisiä neuloja, jotta ne eivät lähtisi juoksuun. Silmukat siis. Rauhallisena jatkoin kutomista. (ylläolevasta kuvasta on helppo löytää pudonneiden silmukoiden aiheuttama kauneusvirhe.) Lainasin Loreinilta myöskin vaa´an jonka avulla punnitsin lanka kartiota jokaisen raidan jälkeen, varmistuakseni siitä, että lanka riittä viitan neulomiseen. Huiviosiota, en kuitenkaan tälläkään hetkellä usko neulovani kashmiir-silkki langasta. Koskaan ei kuitenkaan tiedä jos vaikka ihe tapahtuisi. Kuuntelin Tuomari Nurmiota ja laskin neulottuja rivejä. Täytin taskuja ja järjestin väriraitoja. Lopulta sain ensimmäisen kappaleen neulotuksi.


Lankaa kyseiseen etukappaleeseen kului n.20g. Vielä pitäisi kutoa toinen samanlainen ja kaksi sivukappaletta jotka on noin kaksi kertaa yhden etukappaleen kokoisia. Näin ollen lankaa kuluisi yhteensä 120 g ja huiviinkin jäisi vielä muutama kymmentä grammaa. Täyttövillaa jouduin kuitenkin tilaaman internetin maailmasta lisää. Viitan kuuluisi olla kuitenkin 2 viikon päästä valmis, joten ei auta kun toivoa, että langat tulevat sukkelaan, että pääsen neulomaan ja ompelemaan kappaleita yhteen viitaksi!

Lopuksi vielä huonolaatuiset luonnokset viitan mallista.