27.11

Meidän ryhmän tapaaminen opettajan kanssa oli vasta 10:30 joten ehdittiin aamusta vähän jännittää ennenkö opettaja tavattiin. Yksi tiimistä erotetuista ei ollut vielä koululla kun asteltiin opettajan eteen. En ollut siitä kovin yllättynyt, erotettiinhan koko tyyppi ryhmästä alkujaankin sen takia, ettei se yleensä viitsinyt saapua paikalle ollenkaan. Kokouksen alussa ilmotettiin, että ollaan kaksi ryhmää yhden sijaan. Tässävaiheessa toinen erotetuista tytöistä halusi poistua ja saada opettajan kanssa henkilökohtasen aikansa oman uuden ryhmänsä kanssa. Alle puolituntinen palaveri meni opettajan kanssa lepposammin kuin kukaan olisi odottanut. Heti alkuun opettaja sanoi, että eilinen oli vaan väliarviointi ja että se ei vaikuta sellaisenaan meidän lopulliseen arvosanaan. Oltiin eilen saatu arviointi lomake jossa oli pitkä lista asioista mitä ryhmän sisällä pitäisi muuttaa. Opettaja kuitenkin ohitti niistä suurimman osan sanomalla ettei se koske meitä, vaan pelkästään kahta erotettua jäsentä. Ongelmana meidän kohdalla oli kuitenkin malliston viestin selkeyttäminen, ja saatiin sen parantamiseen monta hyvää vinkkiä. Opettaja oli myöskin varannut minulle henkilökohtaisen arviointi ajan ensi Maanantaille. Henkilökohtainen Maanantai siksi, koska muille lopullinen arviointi on vasta Tammikuussa. Mähän oon sillon jo takaisin kiinni Hämeenlinna haasteissa.
Kuulostaako tää kaikki vähän sekavalta? Mun mielestä kyllä. Johtuu varmaan kielimuurista, että pidin eilistä arviointia lopullisena arviointina.

Kokouksen jälkeen saatiin molemmilta erotetuilta henkilöiltä huudot. Meidän syytä oli huono väliarviointa ja se, että niillä ei ollut tarpeeksi aikaa puhua opettajan kanssa. Me ei ehditty välissä sanoon kun että "WHAT?". Eikä ne tainnu oikeen kuulla edes sitä. Jossain niiden kaikkien tyhjien syytösten välissä päätin kuitenkin että en anna kenenkään pilata tätä loppu aikaa multa. Tiedän ite mitä oon tehny, ja jos joku ei huomaa omia virheitään vaikka se kokoajan niihin kompastuukin, niin se ei oo enään mun ongelma.

Tän kaiken jälkeen join ison kupin kahvia ja ostin koulun kaupasta kaikista paksumpia ompeluneuloja ompelukoneeseen ja purin agressiot ompelemalla ittelleni kaksi farkkuhametta. Jotain hyvää oli siis siinäkin että housut repes eilen kesken pöydillä kiipeilyn.