24.12

We started our Christmas Eve whit a bowl of porridge. I was last to wake up. I’m sure that my little brother had woken up early in the morning, even before mom and dad. Last year Antti didn’t have any porridge because he slept too long, he is still a bit sad about that. This year, Asta, my sister was the one whiteout mom’s porridge. That’s because she needs to take care of the cow’s trough Christmas and arrives to Kangasala at 27 th of December. Mom, dad, Antti and I had our porridges whit sugar and cinnamon. We never but almond in the porridge, even thoug that’s one of the Christmas traditions. Who gets the almond is the winner, usually he/she gets a bonus present or can make a wish.

After big bowls of porridge me and my brother started decorating the tree. Me and dad went and got in the day before from our own land, quite near to the house. I also made decoration for the tree. I cut some flags from an old book that I bought from Scotland earlier and attached the flags to a red string. I also clued strings to cones. The final touch was candy canes hanging from the branches. On the top of the tree we made a little heart shape whit two candy canes.

During the after noon we did some emergency shopping including headache medicine from the pharmacy and a new carpet for our new painted sauna corridor. After twelve oclock when they announced Christmas peace from Turku we mainly watched TV, I slept a bit. Mom was in the kitchen making sure that we will have something to eat in the evening. Around five my little brother did put on the beard, switched on his tractor and started going around neighbours making little kids happy. I can’t say no more; this includes a Christmas secret that some now some don’t.

Antti came back home around 7 pm. I started going through my closet trying to find something to wear for evening. I decided to wear my black dress whit grey cardigan, whit three pair of socks, big winter boots and enormous coat. Not forgetting claws and a hat. It’s always butt freezing at the cemetery on Christmas evening. Dad drove as to Tampere, first we went to see my mom’s dads grave, then to another cemetery to see dad’s dad, dad’s best friends and dad’s godfathers grave. Those who are in our thought everyday.

We went to our nice warm car and drove back home. Sauna was warm when we got back home so that was the next thing on the task list. The new carpet looked great, it was pink. Not exactly my dads favourite, but I was proud of my choice. After little re-freshmen it was time for eating. Pork served cold, some people add some mustard on top of it while the cook it in the oven but in my home we add the mustard when the pork is on the plate. Whit pork we had different casseroles made whit potatoes, liver, carrots and nips. My mom’s favourites are different herrings spiced up in sauces, for example made whit vinegar and spices. In our table there where five different ones, I am not a fan of any of them. Luckily we had also smoked salmon as a Christmas fish, which I love.
After big pile of food we started opening the present. Antti was the one handing the present from under the tree, and for somehow Antti was the one that got most of the presents. I am not complaining, I am really happy whit mine. Everybody also liked the present that I gave to them; Antti started playing the whistle instantly, dad liked the book and the boat even thoug it was exactly same kind that he had already and mom did put the bolero on immediately.

MERRY CHRISTMAS EVERYBODY!

#3

Why it is good to be home ...

You can spend long day whit pizza and good friend. And more importantly, do arts and grafts. Instead of school and drafts.

#2

Why it is good to be home ...

Food. No more cheddar cheese on EVERYTHING. Instead cheap-ass student canteen whit salads, mains, sauces and bread.

#1

Why it is good to be home ...

When you are at home, you dont need to listen to those same 4 CDs you had money to buy from Scotland over and over again. No need to listen to radio ether. If you have special song you would like to hear, you dont need to go to youtube. You can just ask. But dont try to sing it, he wont recognise the song that way. Its prefer that you know the bass riffs of the song or how the drums go on that specific song.

Same time you have friend, even outside of facebook.

KIITOS !

Kiitos kaikille jotka on seurannut blogia ja mun matkaa. Toivottavasti tästä on ollut jollekkin iloa, edes vähän. Ja vastaus ksymykseen mitä moni multa varmaan vielä kysyy. Eli, miltä nyt tuntuu? Voin sanoa, että tuntuu kuin eilen oisin lähtenyt ja tänään tullut. Kuitenkin oon nähnyt ja tehnyt enemmän kuin keskiverto Tiistaina. Pian varmaan katson kalenteriin ja totean neljän kuukauden kadoneen. Vaikka kaipaan hieman takaisin, niin oon iloinen että nään taas tuttuja naamoja. Oudointa on, että suomen puhuminen tuntuu välillä kömpelöltä. Kotiutunut oon jo alle 24 tunnissa aika hyvin. Olen syönyt makaroonilaatikkoa, juonut lonkeron, käynyt saunassa ja istunut Ruutanan Shellillä kahvilla.

Honey, Im home!

13.12

Lauantai päivän vietin aluksi bussissa Edinburgiin. Yhteensä noin 4 tuntia ahtaassa penkissä. Ei miten kään kovin kivaa, ja mp3 soittimen kuulokkeet alkoi reistailemaan. Perille päästyä ja taksin saatua suuntasin Hotelliin. Hotellilta puolen päivänjälkeen hetken levättyä sängyssäni lähdin kaupungille kävellen. Keli oli sumuisen sateinen eikä kovin miellyttävä pitkille kävelyille. Vietin kuitenkin muutaman tunnin ympäri kaupunkia, kävelin uudessa kaupungissa, linnan pihalla ja royal milen päästäpäähän. Royal mile on vanhankaupungin pääkatu joka kulkee Edinburgh castlesta siihen toiseen rakennukseen mikä-se-nyt-oli. Lopulta läpimärkänä otin turistibussin jotta näkisin kaupungin kastumatta. Prince streetin kyljessä, joka kaupungin uudella puolella leveä pääkatun, oli joulukmarkkinat. Kuumia juomia, pieniä syötäviä, karuselleja ja maailman pyörä. Alhaalla pienessä syvennyksessä oli rautateiden kupeessa luistinrata. Oikeinkin jouluinen tunnelma, vaikka niskaan satoikin vettä.


Aamulla söin aamupalan, peseydyin lavuaari vedellä kun suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä ja palasin taksilla hotellille sieltä jo lähdettyäni koska huoneen avaimet oli vielä taskussa. Itse matkustamisesta en voi sanoa muutakuin että väsytti, ärsytti, nälätti ja mitä näitä nyt on. Kaksilaukkua, molemmissa liika kiloja mutta ei tilillä tarpeeksi rahaa maksaa niitä. Lisäksi ryanair oli vaihtanut Standtedissa koko järjestelmän itsenäiseen check-iniin ja laukkujen jättötiskkiin. Ihmiset säntäili, kyseli, hämmästeli ja huuteli. Ryanairit naiset yritti naamapunassa selvittää samaa asiaa kaikille kahdesti.i Turvallisesti kuitenkin pääsin kotiin! Ja rahat riitti maksamaan liikakilot laukussa.

12.12

Keskiviikkona itkettiin ensimmäiset itkut. Sain lahjaksi kaulakorun jota aijon haalia ikuisuuksiin. Mentiin Leannen kanssa pitsalle ja juotiin liian isot tuopit siideriä.

Eilen näin opettajan kilpailu tehtävän tiimoilta. Sain vastalahjaksi ressin. Siitä en tiedä miten pääsen eroon, muutakuin ajan kanssa. Illalla menin Lindseylle, syötiin jouluateria kasvis haggiksella.

Tänään on viimeinen päivä. Olen ressissä ja kiireessä mutta silti pitäisi löytää aikaa yhteiselle lounaalle Amyn ja Lindseyn kanssa. En tiedä mitä ajattelen, joten yritän olla ajattelematta sitä. En tiedä mitä tunnen. Välillä tuntuu etten halua edes lähteä kotiin.

Huomenna päivä Edinburgissa. Päivä sen jälkeen kun jätän kaikki Aberdeen kaverit taakse, ehkä iäksi. Päivä ennen kuin nään perheen Tampereen lentokentällä. Se on päivä jonka vietän yksin.

8.12 + 9.12

Maanantaina oli sellanen koulupäivä mikä kestää mitkään, mutta minkä sisällä ei tapahtunut mitään. Johtui ehkä siitä, että aamulla en syönyt kotona muroja kun oli kaappi tyhjä. Olin hukassa. Illalla oli sovittu Lindseyn kanssa tapaaminen kaupungille kun mun uusi suosikki bändi olisi siellä illalla keikalla, sitä ennen käytäis syömässä. Menin bussipysäkille ajoissa bussia odottamaan. Bussia, joka ei tullut. Eikä tullut, eikä tullut. Meinasin jo puolentunnin odotuksen jälkeen ottaa taksin, kun viimein se tuli. Tiesin, että bussit lakkoilee, mutta niiden piti kulkea viikolla normaalisti. Toisin tuli kuitenkin todistettua. Viimein pääsin kuitenkin Lindseyn ja Ianin luo Belmont Streetin pubiin. Valittiin listalta ruuat, itse valitsin kana curryn. Se olis mun ensimmäinen curry briteissä. Täällä kun syödään curryä varmaan enempi ku Intiassa ikinä. Kassalla kun yritin maksaa kortilla ruokia, niin mun kortti oli Declined. Olin äimänä ja tarjosin toista korttia joka sekin hyljättiin. Onneks oli käteistä maksaa ruuat, mutta se oli silti tosi noloa. Pelkäsin, että mun kaikki rahat oli aivan loppu. Minkä muunkaan takia mun kortit hylättäis? Ruokailun jälkeen juoksin lähimmälle automaatille todetakseni että rahaahan oli. Kassaneiti vaan yritti mua kiusata. Sitten vielä poikia kulki ohi ja ne huuteli tyhmiä. Hyvää oli kuitenkin se, että saatiin keikalle liput. Keikalle, joka oli ihmeen täynnä ottaen huomioon että oli maanantai. Näin myös Amyn ja koko tekstiilin nelos luokan yksissä kotibileissä missä mentiin kääntymään ennen keikan todellista alkamista. Lindseykin oli keikasta innoissaan, mikä oli hyvä, sekun on ressannut viimesen vuoden loppuunsaattamista kohtuuttoman paljon.


Tänään, Tiistaina, pysyttelin kotona. Se oli hyvä valinta, sillä tein 4 kertaa enemmän koulutöitä kun edellisenä päivänä ollessani koulussa. Aamupalaa ei ollut vieläkään, edellä mainitusta syystä. Eikä ollut aikaa lähteä kaupalle kävellen. Lounaan tein riisistä, paprikasta ja puolikkaasta kinkkupaketista. Mausteeksi ei ollut kuin soijaa. Oli silti ihan kohtis hyvää. Illalliseksi kokattiin yhdessä Jennin kanssa haggista. Itse autoin lanttujen ja perunoiden leikkailussa. Jenn hoitin haggigsen mikrotuksen ja siivutuksen. Haggis oli: mausteista, lihapullamaista, maksainen sivumaku, ei lainkaan kuorta(vaikka luulin että olis ollut vatsalaukku kuorena) hieman vetisen pehmeää. Vähän kovaksi kuivuneet reunat oli parempia kuin ne pehmeät kohdat. Haggis oli, ennakkoluuloista poiketen, oikein maukasta perunamuusin ja lanttumuusin kera.

05.12.2008 - 06.12.2008

Päivä 3.
Day three

Aamulla Ingrid nukku taas pommiin, mutta päästiin silti lähteen kymmenen aikoihin. Tälläkertaa ilma oli tyynempi kuin eilen ja myöskin sateeton. Suunnattiin vastakkaiseen suuntaan kuin edellispäivänä, kohti Scapa Flowta. Ajeltiin pitkin teitä pääsaaren kaakkoispäähän, vilkutettiin Ingridin isälle kun ajettiin ohi sen työpaikan ennekuin ajettiin ensimmäiselle tiesululle. En tiedä onko tiesulku tässä kohtaa paras käännös sanalle, barrier. Barrie tässä kohtaa on ennen sotaa rakennettu kiviaita saarien välille. Ne rakennetutettiin alkujaan sen takia, ettei Saksalaiset sukellusveneet pääsis sisämaahan saarten välistä. Myöhemmin ihmiset käytti niitä kuitenkin laivojen sijaan saarien välillä liikkumiseen, ja myöhemmin niihin laitettiin oikein asfaltti päällysteet. Jotain hyvää siis sota-ajoistakin. Vaikka kyseiset sillat helpottaakin liikkumista, ei niillä kannata ajaa kolmen jälkeen koska silloin vesi on korkealla. Ei myöskään myrskyllä sillä silloin aallot lyö helposti sillan yli. Kun Ingrid oli koulussa Kirkwallissa ja Itäisiltä saarilta tuli lapsia Kirkwalliin kouluun, niin läheisimmillä saarilla asuvat lapset pääsivät aikasemmin lähtemään kotiin, ennen kuin vesi nousi liikaa. Kaukaisimmilta saareilta tulevat asuivat Kirkwallissa asuntoloissa viikota.

Ensimmäisen sillan ylitettyämme päästiin Lamb Holmiin. Se oli pieni saari jossa oli Italian Chappel. Kun Italialaiset sotavangit oli pestattu rakentamaan tiesulkuja saaren väliin, niin ne rakensi itselleen myös kappelin missä rukoilla. Kappeli oli pieni, rakennettu kokonaan löydetyistä jämä materiaaleista ja todella kaunis. Etusivu oli hieno valkoinen ja peitti näkyvyyden takaosaan joka olikin pyöreä ja metallinen. Sisältä kappeli oli kauniisti maalattu. Seinät näytti kuin ne olisi tiileä, mutta kun katsoi lähemmin huomasi että ne oli vain maalattu. Krusifiksejä, maalauksia ja takaosassa portti alttarille. 1960 ensimmäinen Italialainen vanki palasi kappelille ja paranteli maalauksia. 1992 Italialaiset vierailivat taas, mutta vuonna 2000 Kappelille saapui vain yksi Italialainen vanki. Ingrid sanoi, että se oli tunteikas päivä kaikille Orkneylaisille. Kappeliin on ovet aina auki, kesät ja talvet. Silti se ei ole ikinä joutunut ilkivallan kohteeksi.



Samalla kun tiesulkuja rakennettiin saaren turvaamiseksi, niemiin upotettiin myös muutama Brittilaivueen laiva. Tämä sen takia, että Saksalaiset luulisivat käyneensä jo valloittamassa kyseisen saaren. Yksi laivoista on kuitenkin oikean Saksalaisen sukellusveneen upottama, sen mukana vajosi reilu 800 henkeä. Orkneyssä pystytettiin myös muutama ilmatorjunta ase saaren kulmiin. Ingridin isoisä oli kertonut pojilleen siitä, kuinka he olivat lentokoneita tähtäilleet. Koskaan kukaan ei osunut, mutta huvittavaa se oli kuitenkin kuulemma ollut.

Jatkettiin ajelua pitkälle St Margaret´s Hopeen asti katsomaan yhtä näyttelyä. Kylä oli pieni ja hiljainen, mutta oikein hellyyttävä kalastaja kylä. Takaisin pääsaarelle ajellessa katseltiin kun allot löi tien yli. Itse säästyttiin kuitenkin osumilta.

Palattiin Kirkwallin keskustaan putiikki kierrokselle. Oltiin sovittu Ingridin Äidin kanssa lounas treffit, mutta kello ei ollut vasta kun kahvi aika kun päästiin Kirkwalliin. Juotiin nopeat kupit kahvia ja siirryttiin kaduille. Heti Kappeli aukion jälkeen kadun kulmassa oli pystyssä jo melkein lahonnut puu. Samaa puuta oltiin edellis iltoina katseltu Ingridin isän kirjoista. Orkneyssä ei puut oikein kasva ja vaikka se puu ei olekaan ainoa kaupungin puu, on siitä tullut erityinen. Samanpäivän lehdessä oli kirjoitus, jossa viitatiin puun kaatamiseen. Saa nähdä kuinka vahvasti kaupunkilaiset jakaantuvat jos puuta tosissaan aletaan kaatamaan.

Puoteja oli liikaa ja ne oli ihania. Orkneyn saippuaa, juustoa, fudgea ja paljon käsitöitä. Kaduilla maailman ihanimmat jouluvalot, erivärisiä lasipallo valjoa jotka risteilivät kadun päällä. Paras kaikista puodeista oli Tait&Style. Neulottuja ja neulahuovutettuja villa tuotteita. Tumppuja, pehmoleluja, huiveja ja kaikkia ihania. Omistaja oli myöskin niin ihana, että päästi meidän takahuoneeseen katsomaan. Iso neulahuovutus kone, mallinäytteitä, värikarttoja, lankoja ja huopia hyllyt täys. Sain myöskin tukun esitteitä mukaan, ostin joitain juttuja ittellenikin. Harmiksi, ei riittänyt raha niihin ihanimpiin. £35 oli lähtöhinta aikalailla.

Käytiin sisällä myöskin St Magnus Katedraalin sisällä. Katedraali oli rakennettu Orkneyläisestä hiekkakivestä joka oli kovassa meri ilmastossa alkanut jo haparoitua. Sisältä se oli oikein kaunis, kovasti keskiosaltaan Turun tuomiokirkon kaltainen, sivuilla olevat haudat oli vain korvattu hautakivillä ja muistolaatoilla. Ingridin isä ja äiti oli mennyt kyseisessä kappelissa naimisiin. Silloin kun kappelissa on häät, on katu kuulemma täynnä uteliaita kaupunkilaisia. Kutsuvieraat jäävät määrällisesti siinä toiseksi.

Kappelilta suunnattiin satamaan lounaalle. Mentiin syömään Ayre Hotellin ravintolaan. Ingridin setä (vai oliko se eno?) omistaa kyseisen paikan ja Ingridin äiti on siellä töissä. Tilasin itselleni alkupala kalalautasen. Siinä oli salaattia, sweet chili soosia, kylmäsavu lohta, leivitettyjä ravun sormia ja jotain kalaa minkä nimeä en muista. Se kala oli valkoinen jolla oli oranssi kynsi, ja se asuu kuulemma kotilossa? Oli ihan hyvää ja kovin pehmeää. Jälkiruuaksi Orkney fudge- cheesecake. Mmm.

Lounaalta mentiin vielä kyläkierrokselle, kunnes kello oli kolme ja oli aika mennä Highland Parkkiin varatulle viski kierrokselle. Oltiin pestattu Ingridin äiti meille kuskiksi. Higland Parkissa meitä vastassa oli James joka oli oikein mukava vanhempi isomahainen herra. Puhutteli meitä neideiksi ja oli mukava. Ensimmäisenä katsottiin 15 minuutin video, että päästiin oikeanlaiseen tunnelmaan ja sitten siirryttiin ulos aloittamaan kierros. James innostui oikein kovasti kun kuuli, että olen Suomesta. Sanoi, että Suomessa on vieläkin pohjoisempi Viski tislaamo (vai sanotaanko niitä panimoiksi?) ja siksi ne sanoo olevansa vain Skotlannin saaren pohjoisin. Mähän en tietenkään tiennyt, että Suomessa edes on sellanen paikka. Highland Park on kuitenkin niitä harvoja jotka tekee viskin valmistuksen kokonaan itse. Malting, oli englanniksi se termi mitä käytettiin ensimmäisestä viskin valmistuksen vaiheesta. Siinä jyviä ensin pidetään vedessä, sitten levitetään lattialle kuivumaan. Lattialla ne alkavat itää ja siksi niitä pitää käännellä 8 tunnin välein. Ennen se tehtiin lapioin, nyt on jo onneksi sähköinen kone joka auttaa prosessissa.
Seuraavaksi jyvät siirtyy kulkemaan kuuman liekin päällä. Tulessa poltetaan läheiseltä pellolta kaivettua maata, missä on runsaasti kanervan juurta. Kanerva antaa savulle lisä aromin. James kysyi, että mikä on "heather" suomeksi, en osannut vastata. Jyviä pidetään tulen päällä useita tunteja, ennekuin ne siirtyvät seuraavaan vaiheeseen.

Vaiheesta jossa massa joka on osittain jyvän kuorta ja osittain jo jauhoa, mulla ei ole kuvia koska siellä huoneessa ei saanu kuvailla. Siellä oli isoja tynnyreitä joissa massaan lisättiin lähdevettä ja hiivaa. Tynnyreissä pyöri iso lasta joka sekotti käyvää ainetta. Sieltä se siirtyi näihin kuparikattiloihin jossa se muuttu 4% "oluesta", alhaisesta viinista noin yli 50% alkoholiksi. Yllätyksenä mulle, joka en juuri koskaan juo viskiä, tuli se että tässä vaiheessa Viski on kirkasta. Se saa värinsä vasta tynnyrissä. James kysy myöskin, että millanen keli on nyt Suomessa. En osannut vastata siihenkään, sanoin vaan että kylmempi.


James kertoi lopuksi vielä erilaisista tynnyreistä, puulajeista ja hinnoista. Muistan, että Higland Park viski säilötään tynnyreihin jossa on ennen ollut kirsikkaa. Nähtiin myöskin viski kellari ikkunan takaa. Aika monta tynnyriä. Kierroksen lopuksi saatiin maistiaiset viskiä. Yleensä James tarjoaa vieraille 12 vuotiasta Higland Parkkia, mutta me saatiin 16 vuotiasta. Nähtiin myöskin muutama taikatemppu. Jos hieroo käsiään ensin yhteen että ne lämpiää, sitten kaataa pienen tipan viskiä kämmeniin jotka sitten asettaa nenänsä eteen kuppimaisesti, voi haistaa kaikki viskin aromit. Tiedän myöskin miten saada viski kellumaan Veden päällä. Sen pidän kuitenkin mun, Ingridin ja Jamesin välisenä salaisuutena.

Ingridin äiti tuli hakemaan meidät ja mentiin nopealle kahville Ingridin mummun luo. Sieltä takaisin Ingridin kotiin päivälliselle. Syötiin alkukeitot, lohta perunoiden kera ja jälkkäriksi lettuja joiden päällä li hunajaa, vadelmia, banaania ja vanilja jäätelö. Oli oikein herkkua. Ruuan laskettua mentiin tunniksi Bobin luo katselemaan kaloja ja telkkaria, sitten takaisin Ingridin mummulle. Juotiin kahvia ja juteltiin suomalaisista lämmitysjärjestelmistä. Täällä jokaisella melkein on oma takka ja oma ihana savupiippu. Ingridin kotona on kaksi takkaa. Tapasin myös ingridin enon joka on kehitysvammainen ja asuu äitnsä luona. Douglas kuulemma jännittää yleensä uusia ihmisiä, mutta pian tapaamisen jälkeen se kyseli multa jo Suomalaisesta lumesta. Ingrid on kuulemma sen lemppari kaikista, ja kun lähdettiin niin Douglas pyysi mua katsomaan Ingridin perään Aberdeenissa. Se oli hauskaa, Douglas oli hauska ja Ingrid iloinen kun Douglas ei ollut jännittänyt. Kun ajeltiin takaisin Ingridin kotiin harmittelin äänen, että en kahdessa päivässä ehtinyt oppimaan ihan koko Orkneyn murretta. Ingridin isä kuitenkin sano, että sitä ei se ei haittaa. Sen oma englanti on kuitenkin huonompi kun mun.


Meidän perhe on nyt virallisesti kutsuttu Orkenyhin kylään, ihan koska vaan.

Lautta takaisin lähti Kirkwallista Perjantaina kello 23:45. Laiva oli kuin ruotsin laiva pienoiskoossa, mutta hiljaisempi. Vain muutama päihtynyt ja useampi nukkuva. Me ei oltu saatu nukkuma hyttejä joten yö meni kippurassa penkeillä. Ingrid voi pahoin useasti, itse onneksi vain kertaalleen. Aamulla seitsemältä takaisin Aberdeenissa. Oltiin hiljaisia ja väsyneitä. Mun polvet ei toiminut ensimmäiseen 15 minuttiin sen kaiken yöölisen kippuroinnin takia. Kun olin odottanu 15 minuuttia bussia Unin Streetillä eräs mies käveli mun ohi ja sanoi bussien olevan lakossa. Huokasin pitkään ja otin taxin. Alamäessä matkalla asunnolle kaaduin liukkaalla tiellä pyllylleni. Olin kaikin tavoin valmis vaipumaan pitkään uneen kun viimien pääsin kahdeksan jälkeen takaisin asunnolle. Sen voitte varmasti uskoa.

04.12.2008

Päivä 2.
Day two

Aamulla heräsin yhdeksältä lämpimästä sängystä mennäkseni suihkuun. Aamupala murojen jälkeen istuttiin Ingridin kanssa polon, nimeltään Alfie ja lähdettiin tutkimusmatkalle. Aamu oli sateinen ja tuulinen. Ja kun sanon tuulinen, tarkoitan sitä. Ajeltiin pitkin kapeita teitä missä paikalliset tykkää painaa kaasupoljinta ja ympärillä on isoja niittyjä lampaineen. Auton pienuudesta ja tuulen voimakkuudesta huolimatta pysyttiin tiellä. Auton nokka osoitti Kirkwallista kohti Stromnessia.
Matkan varrella pysähdyttiin ihmettelemään Maes Hoween, johon varattiin opastettu kierros muutamalla punnalla. Jätettiin paikallinen työntekijä poika koristelemaan kuusta ja mentiin puoleksi tunniksi katselemaan lähellä olevia kivipaaseja. Kivipaaseista tehdyn ringin nimi oli Ring of Brodgar, sen juurella oli opastetaulukin kuten kuuluu. Ainoa vaan, että siellä oli myöskin toista kymmentä lammasta, mistä isopäisin märisi selvästi nälkäisenä. Olin päässyt opastetaulussa vasta puoleenväliin kun Ingrid kysyi jo viidettä kertaa että "Are you ready?". Karattiin sillä sekunnilla karsinasta ja palattiin autolla Maes Howiin odottamaan opasta. Maes How näytää vihreältä pieneltä kukkulalta keskellä peltoa, ainoana erokoisuutena ulospäin on oviaukko joka osoittaa kivien suuntaan ja kohti Hoy nimistä saarta. Hoy tarkottaa Orkneyksi korkeaa ja sen lumiset huiput näkyy pitkälle Orkneyn pääsaarta. Seistyämme tuulessa jokunen tovi surkutellen pellolla yksin maannutta lammasta, opas Lean saapui paikalle ja kun valot oli sytytetty ryömittiin kaikki peräkanaa matalaa 10metriä pitkää käytävää pitkin perälle luolaan. Maes Howe, taas lainaten Skotlani kirjaani "Egypt has Pyramids, Orkney has Maes Howe". Luola joka on ilmeisesti rakennettu hautakammioksi. Vuoden lyhyimpänä päivänä, 21.12, aurinko paistaa suoraan Hoy saaren vuoren takaa, ovi aukosta sisään, pitkin käytävän seinää luolan takaseinään ja hiljalleen hiipuu pois. Sen kaiken voi katsoa Webkameroiden kuvaamana osoitteesta www.maeshowe.co.uk , 21.12 se on parhaimmillaan, mutta pitkin Joulu-Tammikuuta näkyy myös. Kierroksella ei ollut muita kuin minä ja Ingrid joten saatiin henkilökohtainen kierros, se oli kiva. Erityisen Maes Howesta tekee myös se, että eräänä päivänä Viikingit joutu Orkneyllä pahaan lumimyrksyyn ja ne jäi Maeshowhin tuulen suojaan. Sen jälkeen luolan seinät on ollut koristeltu riimuin ja muutamin piirroksin. Mun hauskin niistä riimuista, oli kirjotettu noin 4metrin korkeuteen seinälle ja siinä luki "(jonkun viikingin nimi).. Kirjoitti tämän tosi korkealle. Kierrokselta palattiin puotiin sisälle. Rappusten päässä ollut kuusi oltiin saatu koristelluksi ja kun näin kassan takana sen miehen joka sitä oli koristellut sanoin "The tree is pretty, good job!" Se mies punastui, niinkuin nyt kolmikymppinen voi punastua. Kiitti kohteliaisuudesta ja kysy mistä päin me oltiin. Sano arvanneensakkin että Ingrid olis Orkneystä, mutta luuli mua Britiksi tai Irlantilaisesta. Tavallaan ihan kohteliaisuus jos mun kieli taipuu jo kuin brittiläisellä konsanaan, harmi vaan kun britit on yleensä aika rumia. Ostin muutaman kortin ja puhuttiin vielä pitkät tovit. Samaan ilmiöön törmättiin vielä useasti Ingridin kanssa. Turisti kohteissa työskentelvät ihmiset on ilmeisen yksinäisiä näihin aikoihin kun turisteja ei paljon liiku. Lisänä toki myös Orkneyläisten ylitsepursuava hyväntuulisuus ja ystävällisyys.

Maes Howelta jatkettiin ajamista kohti Stromnesia. Matkan varrella käytiin kierroksella saaren pohjois osassa katsomassa pientä kylää, Tingwall, jossa ingridin isä oli pienenä käynyt lomaretkillä. Orkneyksi pieni on wii. Musta se on hauskaa. rannalta katsottiin korkealla olevan meren pinnan alla pilkottavaa laituria joka johti pienelle saarelle jossa on Brough of Birsay, vanha talo josta on jäljellä kiviperustus, tulisija ja muu kivinen kaluste.

Perille Stromnesiin päästyämme mentiin ensimmäisenä lounas leivälle ja kahville. Kahvi teki kutaa kun siellä tuulessa tuli seistyä, vaikka luolassa olikin lämmin. En vieläkään oo ostanut itselleni villatumppuja, en vaan oo löytänyt tarpeeksi hyviä. Ja ennenkö Äiti alkaa mitään ajatella niin postissa tänne ei kannata enään mitän lähettää, en tiedä miten saan edellisetkään Suomeen kannettua. Ostin kuitenkin Thurson kirpparilta mustat sormikkaat jotka on ihan hyvät nekin. Kahvilta mentiin taidegalleriaan jossa oli liian hyvä kauppa, niinkuin niissä useasti onkin. Jostain syystä sain kuitenkin maltettua mieleni ja ostin vain muutaman kortin ja traktori pinssin. Näyttelyssä oli paikallisten taiteilijoiden tauluja, yläkerrassa nykytaidetta ja kolmannessa kerroksessa erään paikallisen taiteenkerääjän gallerialle lahjoittama taidekokoelma. Ehdottomasti näkemisen arvoinen jos Orkneyssä liikku, eikä ollut myöskään liian iso jos on huono galleria kiertelijä. Paikan nimi oli The Pier ja Ingrid oli ollut siellä muutamana edellisen kesänä töissä ja veikin nyt kaikille keksilähetyksen mistä työntekijät heti innostuivat.

Jatkettiin kävelyä ripeästi pitemmälle Stromnesin katuja kohti Stromness museota, joka ei ollutkaan sitten enään kuin 15 minuuttia auki. Siinä ajassa päästiin ilmaiseksi sisään, nähtiin vanhoja aterimia, kankaita, laivan kuvia, tarinoita sekä Orkneyn tunnetuin tutkimusmatkailija. Olen huononimissä, mutta muistan sen olleen mies. Ostin lisää kortteja ja Ingrid isälleen joululahjaksi Majakka kirjan. Eilen illalla kun puhuttiin Orkneystä ilta teen ääressä, Ingridin isä innostui eniten kun kyselin paikallisista majakoista. Uskon, että kirja on todella kiva yllätys. Kun astuttiin museosta pois, sen eteisessä istui kirjava turkkinen kissa kello kaulassa. Rapsutin sitä hieman ja se lähti meitä seuraamaan pitkin jo pimenneitä katuja, kunnes kääntyi kotiin.

Kadun varrella oli useita kivoja pieniä joulu puoteja, käsityöpuoteja ja kirpputoreja. Mukaan ei tilanahtauden takia tarttunut mukaan kuin muutama teemuki. Ajattelin, että 3 kuukauden Britti reissun jälkeen pitää kyllä temuki kotiin kantaa ja vielä kun sieltä kirpputorilta löytyi maailman ihanin pari. Tavallinen valkoinen muki jossa oli bussin kuva kyljessä. Kun sen päälle asetti korvat samaan suuntaan toisen teekupin, niin bussista tuli double decker. Ihana oranssi bussi jonka ikkunoissa oli tanssivia viikinkejä. Ehkä koko reissun paras löytö.

Palattiin takasin Kirkwalliin iltateelle. Kerrottiin Ingridin vanhemmille tarinoita päivästä, syötiin ja juotiin teetä. Kyseltiin Ingridin isältä tarkennuksia Ingridin kertomiin tarinoihin. Niitä se kertoi enemmän kuin mielellään. Kun Ingridin vanhemmat lähti kauppaan, Bob, Ingridin poikaystävä tuli kylään. Se oli aika ujo poika mutta nauro meidän tarinoille. Päätettiin lähteä autolla hakemaan Bobin luota elokuvaa joka voitais katsoa. Pihalla oli Bobin moottoripyörä. Oli ihmeissään kun tiesin, että Aprillia on moottoripyörä merkki. Hiljeni kuitenkin taas kun pimeässä luulin piikkistä kevaria 250 kuutioiseksi. Ingrid pelasti kuitenkin tilanteen kertomalla, että mun isä on ajanut suomessa kilpaa jäällä sellasilla pyörillä missä on pitkät piikit. Juteltiin vähän aikaa pyöristä ja Ingrid sano, että Bob oli aivan ihmeissään kun tiesin niin paljon kaksirenkaisista. Oli mulle kuitenkin hyvä kun pystyin laittaan tietämättömyyteni joissain kohdissa kielimuurin piikkiin. Kun päästiin Bobin luo, valittiin kolme leffaa mukaan. Tuijotettiin myös akvaariota aika pitkään, sillä siellä oli kaksi katkarapua, enkä oo ennen nähnyt livenä kun katkarapu liikkuu. Se rapu oli kuitenkin läpinäyvä, ja sitten kun viimein se löydettiin niin se ei halunnut liikkua. Puolen tunnin jälkeen luovutettiin ja palattiin Ingridin kotiin katsomaan Sin Citya. Siinä on Bruce Willis.

Puolilta öin oli viimein niin väsy, että oli pakko painaa pää tyynyyn.

03.12.2008

ORKNEY

Päivä 1.
Day One

Heräsin aamulla ennen kuutta, että varmana ehtisin 07:35 lähtevään junaan. Onneksi olin varannut ruhtinaallisesti aikaa, sillä heti alkuun kaadoin pimeässä puolikkaan vesilasin kaikkien kouluparieni päälle jotka olin pöydälle pinonnut. Se siitä kehutusta järjestelmällisyydestä. Ehdin hyvissä ajoin seitsemäksi asemalle, jossa Ingrid jo odotti. Väristiin hetki metallisilla penkeillä laiturin vieressä ja sitten päästiinkin jo junaan. Junamatka Invernesiin meni leppoisasti. Luettiin kioskilta ostettuja lehtiä, katseltiin vähän maisemia ja juteltiin tyttöjen juttuja. Matka Invernesiin kesti kaksi tuntia. Puoli kymmenen olikin hyvä aika ottaa junassa istumisesta tunnin tauko ja nauttia asema kahvilassa kahvi ja ostaa matkakaveriksi muffinssi.

Inveneksestä tunnin kahvittelun jälkeen otettiin juna Thursoon. Se oli pitempi väli kuin Invernekseen matkatessa, mutta maisemat olivat paljon upeammat. Kolmetuntia siinä meni maisemia ja kauriita katsellessa. Muffinssikin hävisi ihmeen nopeasti matkan aikana. Välillä maisemat olivat aivan vihreitä, mutta useammin pienen kimaltavan lumikerroksen peitossa. Matkan aikana käänsin Ingridille myös Tuomari Nurmion lauluja englanniksi, maailman pyörä palaa ja Kurjuuden kuningas. Ingridistä tuli heti fani. Kuuntelutin sillä myös CMX:sää, mutta jätin käännökset suorilta tekemättä. Ei o A.W lyriikat helpompia suomeksikaan ymmärtää.

Kahden jäljestä oltiin viimein perillä Thursossa. Mun Skotlanti kirja sanoi Thursosta näin "The mainland´s most notherly town, Thurso can seem bleak and rather depressing." Me ei siellä kuitenkaan masennuttu ihan heti näkemältä. Meidän juna Orkneyhin lähti Scrapstersista johon kulkevia junia tarkistaessamme Rautatie-aseman seinästä huomattiin, että edellinen meni 20 minuuttia sitten ja seuraava tulee 5 minuuttia meidän lautan jälkeen. Lautta lähtisi kuitenkin vasta 19:00 Scrabsterista, johon Rautatie-aseman kopponaisen mukaan oli vain 15 minuutin matka, joten päätettin tutustua Thursoon enemmän. Löydettiin aika pian kirpputori, johon päätettiin mennä sisään. Siitä, että oliko se hyvä vai huono valinta, voidaan kinastella. KAIKKI oli hinnoteltu joko 50penniksi tai jos esine oli vähän isompi niin se saattoi maksaa punnan. Kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa, kaavoja, kankaita, liinoja, kirjoja ja kuppeja. Yritin pysytellä tyynenä, mutta kyllä sieltä tuli silti jonkin verran tavaraa haalittua. Ingridkin löysi kotiin viemisiä. Heti toisessa korttelissa oli seuraava, jossa sielläkään en voinut olla avaamatta kukkaroani. Sen jälkeen oltiinkin jo niin väsyneitä, että piti mennä kahville istumaan. Kello oli näihin aikoihin jo neljä. Kahdeksan tuntia matkustettu kahvin voimin, väsymys ja kofeiini ei oo yleensäkään mun parhaat kaverit. Alottaessani toistasäkeistöä joulumaata, muuten hiljaisessa kahviossa, päätettiin että olis jo aika lähteä kävelemään lautalle. Vaikka sitten kolme tuntia etuajassa. Tässä vaiheessa kylällä oli jo pimeää, eikä viidentoista minuutin matkan päässä olevasta lautta terminaalista näkynyt kuin heikko hohtava valo. Käveltiin kantamusten kanssa liukasta asfaltoitua jalkakäytävää, yritettiin pysyä pystyssä ja lämpimänä. Viidessatoista minuutissa ei päästy edes puoleenväliin, eikä paleltuville reisille voinut tehdä mitään. Matka kesti valehtelematta 45 minuttia, eikä edes kävelty kovinkaan hiljaa.

Seuraavat kaksi tuntia meni palellessa eri asennoissa, välillä silmät kiinni, välillä tarinoita kertoen. Lauttaan päästin hetki ennen seitsemää, se oli miniatyyri ruotsin laiva. Rakennettu Suomessa, osas Ingridin isä kertoa. Telkasta tuli Brittien " Tanssii tähtien kanssa", jostain syystä puolitoista tuntinen uni maistui kuitenkin paremmin. Stromnessissa odotti Ingridin isä. Istuin uuden Volvo v70 takapenkille ja käytin viimeiset voimani keskittymällä siihen mitä Ingridin isä sanoo. Orkneyn murre kun on aivan oma taiteen lajinsa. Saavuttiin ihmeen pian pääsaaren toiseen päähän, Kirkwalliin jossa Ingrdin perhe asuu. Syötiin päivän ensimmäinen, kauan odotettu lämmin ateria. Samalla yrtin painaa mieleen kaiken mitä Ingrid ja sen isä kertoivat kilpaa Orkneysta, niiden suvusta, historiasta, merenkäynnistä ja eri saarista. Puolilta öin nukahdin vieras sänkyyn kuumavesipullon kanssa.

1.12

Tänään joku katsoi ilotustaulua ja huikkasi "It´s 1st of December guys!" Mä sain paniikin ja kysyin äkkiä hädissäni, että mitä silloin pitää olla valmiina. Kaikki katso mua kummissaan ja selitti, että TÄNÄÄN on Joulukuun ensimmäinen.

Aamulla olin valokopioinu jotain tekemiäni neuleita, ideoita Tammikuun valokuvaus sessioon lehdistä, kuvia hanskoista ja hiuskoristeista. Kopioin myös yhden mallin naaman kymmenesti ja toisen kädet yhtä useasti. Sitten leikkasin ja liimasin ne yhteen. Yritin myös niiden pohjalta neuloa lisää näytteitä, toki se ei onnistunut yhtä hyvin kun päivän leikkaa, liimaa, leiki osia.

11:30 piti olla opettajan tapaaminen. Kahden viikon poissa olon takia Kimillä oli kuitenkin paljon asioita hoidettavana ja tapaaminen oli vasta joskus ennen kello 13. Se ei mua haitannut. Aluksi Kim katto mun viittaa, lähinnä sen käsin ommeltua helmaa ja muitakin saumoja. Ei sanonut sanaakaan koneommelluista sisäsaumoista, mutta sano, että helma oli ihmeen siisti. Lopullisen kirjallisen palautteen ryhmätyöstä ja yksilökohtaisesta panoksesta saan Helmikuun alussa. Silloin koko projekti on ohi, valokuvat otettu ja diffusion line myös valmiina. Silloin saan postissa paketin jossa on mun kaikki työt sisältäen myös viitan ja arvostelupaperit.

Kim kysyi multa mitä haluaisin valmistuttuani tehdä ja kerroin ajatuksestani suunnitella kankaat tiettyihin vaatteisiin. Joko yhteistyössä vaatesuunnittelijan kanssa yhteisessä yrityksessä tai sitten yksittäisille vaatteille tilauksesta. Kim kuitenkin jatkoi siitä sanomalla, että on huomannut mun vahvuuksina olevan orkanisointi kyky, järjestelmällisyys ja hyvä taiteellinen silmä. Oli tykännyt myös mun tavasta hoitaa kahden ihminen erottaminen nätisti. Sano, että osaan sanoa negatiivisetkin asiat positiivisella tavalla. Koululla kun oon puhunut säädyllisempään sävyyn kun täällä kiukuissani kirjotellessani. Kim myös kannusti mua tekemään paljon työharjotteluita, koska mun hyviä puolia on myös oma-alotteisuus mikä on hektisissä työharjottelupaikoissa yks olennaisempia ominaisuuksia. Helmikuun postissa mulle tulee myös yhteistiedot paikkoihin Lontoossa joihin Kimin mielestä mun olis hyvä hakea. Fashion manager on pesti jossa Kim näkis mun työskentelevän, koska mulla on myös auktoriteettia! Hah. Se oli musta koko kokouksen paras palaute.

Fashion manager on henkilö joka hoitaa yrityksessä lähinnä...kaiken. Pitää huolen aikatauluista ja melkein kaikesta yrityksestä toimivasta huolen. Se on se jolla on jalassa mustat korkokengät ja kädessä raamatun kokonen almanakka. Jos samaa miettii Suomen mittakaavassa, niin kivoja työ paikkoja vois olla esimerkiksi Finlayson, nanso jne. Molemmissa on yksi työntekijä joka päättää mitkä painokuosit tulee kauden mallistoon. Suurin osa kuoseista kun tulee freelancer suunnittelijoilta. Olis ehkä kiva työskennellä myös trendi ennustus firmassa. Taino! Ihan missä vaan missä voi pitää mustia korkokenkiä, juoda jätti kahveja, kirjottaa listoja, aikatauluttaa(!) ja muutenkin olla tosi-tosi tärkeä.

Eniten olin kuitenkin innoissani siitä, että oon saanut työskennellä kolme kuukautta ihmisen kanssa joka oikeesti näki millainen olen. Kaiken ankaruudenkin jälkeen oli tilaa kehuille, rakentavalle kritiikille ja kannustamiselle. Tunnistin itteni kaikista Kimin lausumista adjektiiveista, mutta en tiedä olisinko itte ikinä osannut rakentaa niistä palapeliä kokoon ja löytää uraa jonka varrella saan tehdä asioita joista todella tykkään, sillä tapaa kun oon tottunut.

Kaiken lisäksi niitä ihania opettajia on ollut kaksi. Kim ja myöskin neuleopettaja Lorein. Lorein se vasta kehua osaakin ja auttaa aina kun siltä sitä pyytää. En tiedä olisinko innostunut neuleesta näin paljon ilman niin innostavaa opettajaa. Enkä varmaankaan olis edes oppinut näin paljon lyhyessä ajassa neulomisesta, ellei Lorein olis ollut tavattavissa koko koulupäivän ajan ja ovet aina neuleluokkaan avoinna.

Keskiviikkona lähden Ingridin kanssa sen kotikonnuille Orkneyhin, josta palataan takaisin Perjantaina. Ensiviikko onkin sitten viimeinen viikko täällä. Uskomatonta.

28.11

Otettiin Leannen kanssa Perjantai vapaata. Markkinatutkimus ja suunnittelu työ on kuitenkin aina helpompaa hoitaa rauhassa kotona. Toisin sanoen, mentiin kaupungille jouluostokselli, nyt vielä kun sen sai tehdä rauhassa ja ilman tungoksia. Niistä ostoksista ei sen enempää, koska ne on joulupukin salaisuuksia. Syötiin myöskin matkan varrella herkkukeksejä, salaatti lounas ja puoliksi yksi sticky toffee pudding! Harmiksi se ei ollut kuitenkaan yhtä hyvää kun miltä kuulostaa. Oli tullut myöskin taas aika International marketin. Käytiin siellä kävelyllä ja ostin taas sitä ranskalaista leipää mitä viimeksikin. Tällä kertaa kolme erilaistaa, makuina oliivi, tomaatti ja sipuli. Sipuli on mun suosikki.


Markkina kierroksen jälkeen Leannen piti kiirehtiä sen poikaystävän kanssa ruokaostoksille, joten päätin tehdä itse saman. Kun pääsin ostoksieni kanssa kotiin Lindsey tekstaili ja sano, että voin mennä sen luo katsomaan telkkaa jos haluan. Katsoin yhden jakson Hollyoaksia ja kiirehdin bussiin ja Lindseyn luo. Siellä katsottiin telkkaa, juotiin viiniä ja suunniteltiin kaikkia juttuja mitä voitaisiin vielä tehdä. Päätettiin, että ehditään vielä kiipeemään yhdelle vuorelle, painamaan pari skotlanti aiheista paitaa, tekemään avaimenperiä sekä rannerenkaita muovi sekotteesta. Aijotaan myöskin mennä Ceilidh juhliin, joka on Skotlantilaista pubi tanssimista. Sellainen on eräässä pubissa pari päivää ennen mun lähtöä. Toki on sitten vielä yksi päivä Edinburgissa ennen lentoon lähtöä. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, se kauan puhuttu Orkneyn matka. Orkney on luvassa ensiviikon aikana. Vielä ei tiedetä että millä mennään ja minä päivänä. Itse haluaisin ottaa mieluiten junan ylös Skotlantiin ja sieltä veneellä Orkneyhin. Vielä pitää kuitenkin tarkistaaa hinnat ja aikataulut. Lentäminen on huisin kallista ja lautta lähtee Aberdeenista vain muutaman kerran viikossa.

Lindseyn kanssa puhuttiin myöskin lapsuusmuistoista ja ruuasta ja sitäkautta tuli puheeksi liekitetty banaani. Sekun oli mun lapsuuden suosikkeja. Lindsey ei ollut moisesta kuitenkaan koskaan kuullut joten päätin soittaa äidille resepti tarkistuksen ja sitten lähdettiin kaupasta hakemaan banaania ja jäätelöä. Kello oli jo yli yhdeksän, mutta lähikauppa oli siltikin vielä auki. Banaaneja tosin ei voinut ostaa tertussa, vaan piti ostaa pieni hedelmä kori missä oli omena, appelsiini, päärynä ja banaani. Päätettiin liekittää yksi banaani ja yksi päärynä. Päälle vaniljajäätelöä ja suklaanappeja. Laitettiin hedelmät ensin voin kanssa uuniin hetkeksi ja sitten kun ne oli valmiit lindsey nosti ne uunista pois. Lindseyllä ei ollut uuni vuokaa joten oltiin paistettu hedelmät paistinpannulla. Uunista nostettaessa lindsey käytti uunihanskaa, mutta jostain syystä sitä pannua piti siirtää toistamiseen ja tälläkertaa se hanska unohtui. Kiljahdus ja käsi veteen. Itse liekityksessä sitten ei sattunutkaan onneksi mitään kamalaa. Paitsi että Ianin viski vähän hupeni.


Annos oli oikein onnistunut ja hyvä, vaikka Lindseylla olikin vähän vaikeuksia nauttia siitä yhdenkäden avuin. Myöhemmin laitettiin käteen myöskin lääkerasvaa, eikä käteen noussut yönkään aikana yhtään vesikelloa. Toki jälkisiihen tuli, mutta onkos toi nyt ihme kun kuumaa paistinpannun kahvaa puristaa kokokädellä. Lopulta kaikki oli aivan fine and dandy!

27.11

Meidän ryhmän tapaaminen opettajan kanssa oli vasta 10:30 joten ehdittiin aamusta vähän jännittää ennenkö opettaja tavattiin. Yksi tiimistä erotetuista ei ollut vielä koululla kun asteltiin opettajan eteen. En ollut siitä kovin yllättynyt, erotettiinhan koko tyyppi ryhmästä alkujaankin sen takia, ettei se yleensä viitsinyt saapua paikalle ollenkaan. Kokouksen alussa ilmotettiin, että ollaan kaksi ryhmää yhden sijaan. Tässävaiheessa toinen erotetuista tytöistä halusi poistua ja saada opettajan kanssa henkilökohtasen aikansa oman uuden ryhmänsä kanssa. Alle puolituntinen palaveri meni opettajan kanssa lepposammin kuin kukaan olisi odottanut. Heti alkuun opettaja sanoi, että eilinen oli vaan väliarviointi ja että se ei vaikuta sellaisenaan meidän lopulliseen arvosanaan. Oltiin eilen saatu arviointi lomake jossa oli pitkä lista asioista mitä ryhmän sisällä pitäisi muuttaa. Opettaja kuitenkin ohitti niistä suurimman osan sanomalla ettei se koske meitä, vaan pelkästään kahta erotettua jäsentä. Ongelmana meidän kohdalla oli kuitenkin malliston viestin selkeyttäminen, ja saatiin sen parantamiseen monta hyvää vinkkiä. Opettaja oli myöskin varannut minulle henkilökohtaisen arviointi ajan ensi Maanantaille. Henkilökohtainen Maanantai siksi, koska muille lopullinen arviointi on vasta Tammikuussa. Mähän oon sillon jo takaisin kiinni Hämeenlinna haasteissa.
Kuulostaako tää kaikki vähän sekavalta? Mun mielestä kyllä. Johtuu varmaan kielimuurista, että pidin eilistä arviointia lopullisena arviointina.

Kokouksen jälkeen saatiin molemmilta erotetuilta henkilöiltä huudot. Meidän syytä oli huono väliarviointa ja se, että niillä ei ollut tarpeeksi aikaa puhua opettajan kanssa. Me ei ehditty välissä sanoon kun että "WHAT?". Eikä ne tainnu oikeen kuulla edes sitä. Jossain niiden kaikkien tyhjien syytösten välissä päätin kuitenkin että en anna kenenkään pilata tätä loppu aikaa multa. Tiedän ite mitä oon tehny, ja jos joku ei huomaa omia virheitään vaikka se kokoajan niihin kompastuukin, niin se ei oo enään mun ongelma.

Tän kaiken jälkeen join ison kupin kahvia ja ostin koulun kaupasta kaikista paksumpia ompeluneuloja ompelukoneeseen ja purin agressiot ompelemalla ittelleni kaksi farkkuhametta. Jotain hyvää oli siis siinäkin että housut repes eilen kesken pöydillä kiipeilyn.

26.11

Aamulla heräsin klo 06:00, about ensimmäisenä ajatuksena se, että pitäisiköhän kirjoittaa harjottelu essee nyt valmiiksi Suomen varalle. Kouluunkaan kun ei tarvi herätä vastakun muutaman tunnin päästä.
Se oli maailman pelottavin herätys. Onneksi nukahdin uudelleen.

Tänään oli viimeinkin se päivä mitä koko luokka oli odottanut. Opettaja oli tullut paikalle arvioimaan meidän työn. Vähän kävi sitä kyllä sääliksi, sen ääni vaan kähisi ja rohisi kun se yritti puhua. Kaikki oppilaat poistui luokasta, että opettaja sai rauhassa käydä työt läpi. Kun muutaman tunnin odotuksen jälkeen saatiin arviointi laput, niin luokassa ei ollut enään yhtään iloista naamaa. Hämmennyksiä, voivotteluja, ärtymystä ja yksi itku jonka ehdin kuitenkin halaamaan ja silittämään siltä tytöltä pois ennenkö itku muuttui joeksi. Meidän ryhmän palautteen sisältönä oli lähinnä se, että ei olla esitety meidän töitä yhtenä mallistona, vaan ennemminkin erillisinä töinä. Ne ei oo tarpeeksi alkuperäis idean mukaisia, ne ei sovi yhteen jne. Suurimpana ongelmana se, että kukaan ei ollut infonnut opettajaa siitä, että oltiin erotettu meidän ryhmästä kaksi ihmistä, ja sen takia saatiin nyt arvio yhteisesti kaikkien kuuden kesken. Ei sanaakaan yksittäisistä töistä. Toinen erotetuista tytöistä laukkas meidät kiinni käytävällä ja haukku pystyyn. Se ei ollut kovin mukavaa, voin kertoa. Mun mielestä tässä on nyt kuitenkin tasan kuusi syyllistä. Koska mun skotlannin minä on kovin rauhallinen ja järkevä, se tyttö sai pitää päänsä. Sen sijaan käytin enerkiani tekemällä listaa asioista joita voitas päivän aikana tehdä isontaaksemme pesäeroa niihin ex-jäseniin. Neljän jälkeen kun lähdin koululta, voin sanoa, että kokonaisuus on nyt parempi ja odotan hyvillä mielin huomista tapaamista opettajan kanssa. Jokaiselle ryhmälle kun on varattu 30 minuutin henkilökohtanen aika opettajan kanssa.


Hankin myös neulelankoja jo niitä kilpailu tilkkujakin varten. Ja tein tutkimusta meidän kakkosmallistoon. Kaikki mallillaan, vaikka harmittaa.
(Onneksi eilen alko myös Hollyoaks spin- off telkasta. Se on nyt tunnin verran hyvää britti saippuaa puolen tunnin sijaan. Vuhuu.)

25.11

Ainiin unohdin mainita, että lennot on nytten sitten varattu ja Suomessa olen takaisin 14.12.2008. Jos saan pyytää niin iltapalaksi voisin ottaa makaronilaatikkoa, lisukkeena ketsuppi. Ruisleipää oivariinilla. Saunaan voisin mennä ennen ruokailua, täysmahaisena kun se on vähän ikävää. Jääkaapissa vois olla muutama lonkero (Alkon, ei missään nimessä Kurkoa).

Sitä ennen täällä on kuitenkin vielä tehtävä 4 erilaista moodboardia kilpailu työtä varten sekä lisää neulottuja näytteitä (min 10). Saan myöskin opettajalta lisä tehtävän vielä tehtäväksi ennen lähtöä, muillakun vastaava jatkuu vielä joulun jälkeen. Siihen ohjeistus piti tulla jo ennen mun ja Samin Dublinin matkaa mutta ei oo näkyny ohjeistusta, ei opettajaa. Sitten vielä pitäisi tehdä koko mallistosta (johon siis toi viittakin kuuluu), divusion line. Se tarkoittaa mallistoa joka on tehty ensimmäisen malliston pohjalta mutta on yksinkertaisempi ja esimerkiksi enemmän H&M tyyliseen vaatekauppaan sopiva, tuotteista pitää tehdä suunnitelma vihkot, markkina tutkimus ja lopulliset tuotteet.

En malta odottaa sitä makaroonilaatikkoa. ( Ei mitään paineita onnistumisesta, Äiti).

Sunnuntai, kuten edellisestä merkinnästä voi päätellä, oli hektinen. Ei ollut aikaa siivota kun leikkailin ja liimailin koulujuttuja. Maanantaina kun oli sovittu palautus päivä. Alkuperäinenhän oli jo edellisenä Perjantaina mutta sitä siirrettiin opettajan sairastumisen vuoksi. Hyvä sinänsä, että sai lisä päiviä työskentelyyn. Huono sinänsä, ettei opettajalla ole ollut aikaa meille noin kahteen viikkoon ollenkaan. Monella on venynyt työt sen takia. Ei ole ollut ketään keneltä kysyä jne. Jokatapauksessa Sunnuntaina sain kaikki paperiasiat kuntoon, sisältäen tilkut, luonnos kansion, viitta tutkielman, markkina tutkielman (5sivua tekstiä , liitteenä n.10 mainosta eri lehditä), moodboardin ja development boardin.


Maanantain mentiin aikasin kouluun, ihan vaan että huomattaisiin ettei opettaja ole siellä. Pöydällä lappu, että Tiistaina pitäisi tulla. Ei tullut. Pääasia, että meidän pöytä on nyt siisti ja kaikilla on tavarat pöydällä. Harmi Ingridille jolla ei ole ollut vielä kertaakaan mahdollisuutta näyttää digiprint kangastaan opettajalle. Periaatteessakun kaikki työt pitää ensin hyväksyttää opettajalla ennenkö alkaa lopullista tekemään. Autoin Ingridiä tänään photoshopissa ja kangas meni painoon iltapäivällä, ei tässä aikaa ole yhtä tyyppiä ikuisuuksia odotella.


Eilisen illan suurimpana ilon aiheena oli tämän reijjän onnistunut paikkaaminen. Se oli pieni askel maailmalle, mutta iso tekstiili opiskelijalle.


LOPULTA valmis viitta! Kaikki reijät korjattu ja langan päät viimeistelty. En viitsinyt deletoida naamaa. Uskottepa, että töitä tän eteen on tehty (kun ei oo ehtiny tukkaakaan peseen,nolo).

Anteeks huono ajastimella otetun kuvan laatu. Myöskin oi viitan vinous johtuu kyllä vaan kameran eteen juoksusta! Mittasin oikein viivottimella ja sivut on kyllä samaa mittaa.