30.09

Meidän koulussa pitää näyttää opiskelijakortti ennekö pääsee sisään. Siellä on puoti mistä saa ostaa kyniä, papereita, maaleja, pahveja ja kaikkea mitä taideopiskelija tarvii. Hintakin on edullinen. Kahviossa saa lounasta, yleensä ranskalisia ja cheddarjuustoa. Aamiaistakin tarjoillaan, munia ja pekonia. Seinillä on opiskelijoiden taidetta jotka koulu on ostanut omiin arkistoihinsa. Tunteja ei pidetä suljetuin ovin vaan kaikki kulkee koulunkäytävillä tekien omia juttujaan omaan tahtiinsa. Koulu kiertää kehää keskellä olevan nurmialueen ympäri. Siellä usein ihmiset on lounaalla tai tunneilla piirtämässä. Eilen nurmikenttä oli täynnä erivärisiä ja mallisia tuoleja joita koko luokallinen ihmisiä piirsi vihkoihinsa. Kaikilla on omat työpöytänsä, valitettavasti ei kuitenkaan sen tilavammat kuin Wetterhoffilla. Kaikkialla näkee tekemisen jäljen, eikä kukaan varmaan välittäisi jos piirtäisin tikkuukon seinään.

Eilisen illan ja tämän aamun tein tutkimusta Vivienne Westwoodista. Kokosin kuvia, artikkeleja ja kaikkia mahdollisia Vivienneen liittyen. Sain valmiiksi noin 14 sivua. Vein ne tänä aamuna koululle ja sain selville, että muut olivat tehneet omista henkilöistään tutkimusta noin viisi kertaa enemmän. Töisten töistä päädyttiin kuitenkin karsimaan osa pois kun kaikki ei meinannut mahtua kansioon, joten lopulta en ollut oikeastaan muita huonompi. Iltapäivälle oli suunniteltuna neule työpajan aloitus. Sain sen kuitenkin selville vasta kaksi tuntia ennen kurssin alkua. Muille se ei ollut ilmeisesti selvinnyt lainkaan sillä minä ja Paulin oltiin ainoat jotka saapuivat oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Kumpikaan meistä ei ollut kutonut neulekoneilla aikasemmin, joten opettaja päätti opettaa meille perusteet. Vuosikurssi jolla opiskelen oli käynyt kyseiset seikat läpi jo edellisvuonna ja tämän kyseisen kurssin tiimoilta aloittavat opiskelemaan teollisia neulekoneita. Saatiin kolmen tunnin intensiivi kurssi jossa opin neulemisesta kaiken paitsi lettien tekemisen, kuvioneulonnan ja muutaman muun vaikeamman tekniikan. Innostuin niin kovasti, että meinaan mennä huomen aamulla itsekseni tekemään oppimistani asioista siistimmät näytteet suomeen tuotaviksi.

Huomenna illalla mennään Lindseyn ja muutaman muun tytön kanssa elokuviin, sillälailla pitkänkaavan mukaan. On kiva mennä ulos tyttöporukalla ja saada kavereita. Kaverit, perhe ja oikea liharuoka on ne asiot mitä on tullut jo ikävä. Aijon syödä makaroonilaatikkoa koko ensimmäisen viikon kun palaan Suomeen.

La 27.9 + Su 28.9

Perjantain Galleria juhlat meni hyvin. Oli DJ, ilmaset juomat sisäänpääsy maksun jälkeen, diskovalot ja kauniit taulut. Taide oli lähinnä väripintoja, ei mitään esittävää, hieman graffitin omaisia. Kuten aina, kotiin mentiin grillin kautta. Otin juustohampurilaisen. Juustohampurilainen oli hampurilais sämpylä, pihvi ja kaksikourallista cheddarjuustoa. En voi suositella.
Aamulla herättiin juotiin aamu teet ja lähdetiin keskustaan katsomaan International Markettia. Tapasin sielä myös saksalaisen kämppikseni Veronikan. Ostin espanjalaista paellaa lounaaksi, ranskalaista sipuli leipää ja ruukku liljan. Liljan hinta £ 3.Ostin kaupungilta myös lehtiä koulutyötä varten. Ilta menikin niitä lukien ja nukkuen.

Sunnuntai aamuna heräsin virkeänä ja reippaana. Laitoin ulkoiluvaatteet päälle ja lähdin kävelylle. Avattuani ulko-oven näin sulkia, verta ja pulun ilman kaulaa. Pyysin talonmiestä siirtämään sen ja lähdin seuraamaan Garhtdee roadia vastakkaiseen suuntaan kuin keskusta. Tie kapeni nopeasti ja näin nummia ja yksittäisiä taloja. Maisemat oli kauniit ja aurinkopaistoi.Tien varressa oli vanha hyljätty ruosteinen silta, jonka juurelta lähti polku joen varteen. En kuitenkaan uskaltanu lähteä sinne, kun en ollut varma olisiko siellä joitain eläimiä jotka syövät kauloja. Kadulla oli turvallisempaa kun siellä en törmännyt kuin koiriin. Pian huomasin kuitenkin jonkin tuijottavan minua pusikosta. Se oli peuran pentu. Aika kaunis eläin, mutta syökö ne kauloja? Ne katsoi mua aika pitkään ja polttavasti, joten otin äkkiä kuvan ja jatkoin matkaani.Ennen kuin ehdin matkaltani kotiin Lindsey lähetti viestin ja kysyi haluaisinko lähteä ajelulle Ianin autolla. Suunnitelmana oli mennä Forresiin joka oli pieni kylä noin puolentoista tunnin ajon päässä Aberdeenista. Lindseyn suku on sieltä kotoisin joten nähtiin Lindseyn iso-isän kotitalo. Metsä kaistaleen jonka puut sama mies oli sisarustensa kanssa istuttanut. Rannasta kerättiin kiviä ja kukkia Lindseyn molempien iso-isien haudalle. Molemmat oli tykänneet olla meren rannassa, joten musta se oli kaunis ajatus. Rannalla oli betonisia järkäleitä jotka olivat toisen maailmansodan aikaisia. Niillä oli estetty viholaisten maihinnousu. Rantamaisema oli täynnä pieniä veneitä, pyöreitä veden hiomia kiviä ja kalanhajuNähtiin myös pienempiä kyliä matkan varrella, esimerkiksi yksi hippien rakentama kommuunikylä joka oli vieläkin toiminnassa. Baxtersin tehtaan myymälä, Baxters on siis suuri Skotlantilainen keittovalmistaja. Parhaita oli nummimaisemat kaikkine eläimineen. Lampaita, sikoja, lehmiä ja John Deerejä peltotöissä. Aurigon paistetta ja peltoaukioita jotka olivat kuin tilkkupeittoja.

To 24.9 + Pe 25.9

Tämä on ollut historiallinen viikko monille asioille. Olen alkanut harrastamaan urheilua, vakituisesti. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni liikuntahallin jäsen. On kortit ja kaikki. Tällä viikolla tapasin myös ensimmäistä kertaa Skotlannin koulun ulkomaanvaihdoista vastaavan henkilön. Tuo mies joka ei vastaa sähköposteihin, mutta lähettää kyllä viestin ilmoittaakseen ulkomaan lomastaan. Tuo mies jonka kaikki Skotlannin koulullakin tuntevat, mutta harva on nähnyt, vielä harvempi tietää puhelinnumeron tai hänen toimistonsa todellisen sijainnin. Käytin toimiston etsintöihin noin 15minuuttia, kysyin suuntaa kolmelta eri ihmiseltä ja kävelin kerran ovea päin. Viimein löysin mitä etsin. Pieni kaljuuntuva mies kauluspaidassaan ja neuleessaan. Vakosametti housut ja seinillä valokuvia maisemista. Vaikka olin jättänyt jo kolme soittopyyntöä kyseiselle henkilölle hän silti luuli, että olin vasta saapunut. Olin myös saanut juuri selvyyden siihen miten koulu täällä toimii ja mitä mun kuuluu tehdä. Tuo villapaita mies ajoi mut kuitenkin epätoivoon noin viidessä ja puolessa minuutissa. Ootko ilmottautunut lääkärille? Tiedätkö missä ensiapu kaapit on? Entä hammaslääkäri, koska keltävaan voi irrota hammas koska vaan. Onko sulla pankkitili jo Skotlannissa? Ootko käynyt tarpeeksi paikoissa Aberdeenin ulkopuolella? Ethän liiku yksin kadoilla edes päivällä? Pidäthän huolen, että pääset kursseista läpi, myös sinut voidaan reputtaa. Se oli niin rankkaa, etten tiennyt mitä tehdä kun pääsin kotiin. Henkähdettyäni päädyin salille, sellaiseen aloitus infoon. Laitteisiin on kaikki henkilökohtaiset koodit, ne tietää sun nopeuden kun juokset, poltetut kalorit, sykkeen. Ja niissä näkyy musiikki teevee ja THE HILLS! Menin siis salille myös tänä aamuna ennen koulua. Haluaisin ajatella, että tv ei ole syy mennä salilla, vain pelkkä plussa. Totuus voi kuitenkin olla toinen.

Koulu menee jo aika rutiinilla. Tehdään ryhmässä töitä, mutta jaetaan niitä niin että kukin saa tehdä omaan tahtiin omiaan. Ensi tiistaina on kaikkien ryhmien ensimmäinen yhteinen kokoontuminen aiheista. Sitten kuulee mitä muutkin tekee. Olen oppinut jo miljoonia uusia suunnittelija nimiä ja vaateliikkeitä. Meidän ryhmässä on myös yksi tyttö joka pitää aika hyvän huolen musta. Sen kanssa kävin tänään koulussa lounaallakin. Ranskalaisia ja kana stroganoffia. Onneks sentään seura oli hyvää. Illallakin tulen nauttimaan hyvästä seurasta, sillä menen Lindseylle ensin syömään ja sitten näyttelyn avajaisiin. Avajaisissa soittaa DJ jonka Lindsey tuntee. Sitä, mitä näyttelyssä oikeasti esitetään, en muista nyt. Pääasia on, että aijon laittaa mekon ja meikkiä.

Pitäkää tekin hyvä viikonloppu!

Ti 23.09 + Ke 24.9

Tiistaina oli viimein ensimmäinen oikea(hko) koulupäivä. Se toki alkoi vasta puolenpäivän tienoilla, joten ehdin menemään kirjastoon. Lainasin kaksi kirjaa, The art of embroidery ja The art of felt. Molemmissa kirjoittajana Francoise Tellier-Loumage. Hämeenlinnan tytöt vois laittaa näistä vaikka heti kirjettä kirjaston sedälle. Kirjat on paksuja ja niissä opetetaan kädestäpitäen eri tekniikoita. Lähinnä kopioimalla eri tyylein esimerkiksi kiviä tai puolipilvistä taivasta. Olen nyt nukkunut yhden yön kirjontakirjan kanssa, enkä ole saanut vielä tarpeeksi. Eikä edes harmita enään, että tuli missattua se OKO:n järjestämä kirjontakurssi viime keväänä.

Koululla kokoonnuttiin ryhmiin joihin meidät oli viime Perjantaina jaettu ja katsottiin vähän läpi muiden tekemiä kesäprojekteja. Niistä saatiin myöskin haettua ideaa siihen, mitä tämän syksyn aikana työstetään. Opettajan kanssa käytiin tehtävän antoa vielä tarkemmin läpi. Opettaja piti meille myöskin 20 kysymyksen testin uusimmasta Voguesta. Testiin sisältyi kuvia joista piti tunnistaa esimerkiksi kuvan malli, kenen suunnittelijan vaate hänellä on päällään ja mikä on hänen aviomihensä nimi. Voin rehellisesti sanoa, etten olisi tiennyt yhteenkään kysymykseen vastausta. Onneksi tehti tehtiin kuitenkin ryhmissä. Huh. Meidän ryhmä sai 15/31, opin että Johny Deppillä on aika hot vaimo. Tunnin jälkeen kokoonnuttiin kirjastoon käymään ideoita yhdessä läpi. Ei saatu päätettyä kuitenkaan vielä mitään joten palattiin asiaan uudellen tänä kauniina Keskiviikko aamuna.

Ryhmäämme kuuluu kuusi tyttöä. Minä sekä Paulin, joka on Saksasta. Vahva saksa aksentti, tumma tukka ja hieman rokahtavat vaatteet. Sanoo aika usein "shit" ja hakkaa usein käsiään yhteen. En tiedä, mutta se pelottaa mua välillä. Leanne on vaalea ja tosihyvä joustamaan ryhmässä, mutta kertoo kuitenkin mielipiteensä. Lenny on syntyjään Venäläinen, mutta asunut melkein missä vain ja puhuu nykyään enkkua täydellisesti. Laiha, violetit kuluneet Dr. Martensit jalassa ja pitkä tumma tukka. Paljon ideoita, innostuu ja innostaa muita. Ingrid on pieni ja tumma, hyvin säntillinen ja jämerä. Lynda on vähän vanhempi ja lyhyt. Silti kuitenkin hyvin nuorekas siinä mitä suunnittelee ja millasista suunnittelijoista tykkää. Kokonaisuudessaan meillä on kovinkin hyvä ryhmä ja ollaan päästy kahden työpäivän jälkeen aika hyvään yhteisymmärrykseen siitä mitä aijotaan tehdä. On kiva kun ihmiset joustaa, mutta silti sanoo omat mielipiteensä ääneen.

Aijon viettää kokopäivän asunnolla, kuten eilisen illankin, ja suunnitella kouluasioita. Tämä osaksi myös sen takia, että hankin tänään liiksahallille jäsenyyden ja kävin äsken yhdellä tunneista. Oli steppilautaa, lattiamattoa ja käsipainoja kahtalajia. Kesto 45 minuuttia. Nyt olen niin turta ja tärisevä, että pelkään käsieni lakkaavan toimimasta näinä hetkinä.

Ma 22.09.

Eilen kun matkustin bussilla Stonehaveniin, näin ison puiston ja kauniin hautausmaan aika lähellä Garthdeetä missä asun ja Lindsey lupas lähtee seuraks sinne. Aamulla heti ensimmäisenä siis kävelin kaupan kautta Lindseyn luo. Mentiin kävellen vaikka Lindseyllä oli vähän kurkku kipeänä ja flunssaa. Puistossa oli myös talvipuutarha. Syötiin puistossa lounas evästä, koska aurinko paistoi niin kauniisti ja oli aivan t-paita keli. Evästelyn jälkeen siirryttiin talvipuutarha kierrokselle.Puutarhassa oli myös kultakaloja ja kilpikonnia. Kaloista paras oli mutantti jonka päänäytti valkoiselta aivolta. Sillä oli kylläkin punaiset huulet ja siniset silmät, mutta en voi sanoa että ne olis siitä paljon nätimpää tehneet. Aivan käsittämätön näky. Ihmisiä oli aika paljon liikkellä sillä oli vapaapäivä, ilmeisesti ihan vain pankkien kiinni pitämistä varten. Suurin osa paikoista oli kuitenkin auki ja päivä oli kuin normaali päivä, täällä kun kaupat ei paljon pyhiä viettele.

Hautausmaa kierros unohtui kun iski kahvin tarve. Mentiin siis kaunpungille ja siitä noin 25minuutin kävelymatkan päähän suuren outlet myymälään. Matkan varrella oli paljon kirpputoreja, toki Suomalaisiin vastaaviin verraten aivan pienen kokoisia. Yksi niistä oli kiinni, mutta oven taakse oli jätetty tavaraa. Kasan päällä oli hieno Intia henkinen puhvi hihainen jakku jonka otin talteen itselle. Outlet-myymälästä löytyi converse tossut alle puoleen hintaan suomen hintoihin verrattuna. Onneksi koulu alkaa pian, niin ei ole enää aikaa vaan shoppailla. Päätin myöskin kuluttaa seuraavan kerran rahaa koulun liikuntasali jäsenyyteen. Saa nähdä miten siinäkään oikeasti käy.

Koulu siis jatkuu huomenna. Viikonloppuna ei ollut oikein mahkuja tehdä kouluun liittyviä asioita, muuta kuin listata kysymyksiä mitä pitää kysyä opettajalta huomenna. Hieman jännittää, että kuinka paljon alkanut projekti todella sivuaa muiden luokkalaisten tekemää kesäprojektia. Tehtävän anto muistuttaa myöskin tällähetkellä mielestäni surullisen paljon sitä, mitä tein kokoviime vuoden Wetterhoffilla. Päätin kuitenkin, etten vielä stressaa. Jos en lopulta ole kuitenkaan tyytyväinen projektiin, voin anoa vaihtoa toisen vuoden opiskelijoiden ryhmään. Täällä asiat tehdään kuitenkin aivan eri järjestyksessä ja tekniikalla kuin suomessa, joten ei haittaa vaikka en ole täällä samalla vuosikurssilla kuin siellä.

20.09.2008 - 22.09.2008

Ian sai mun lahjan ja sanoi "Thats quality, man!". Ian sai muitenkin muilta itsetehtyjä lahjoja, esimerkiksi t-paidan johon sen kaverit oli piirtänyt voimamiehen. Juhlat oli muutenkin kivat ja ihmisiin oli helppo tutustua. Useat puhuu Skotlannin murretta, mutta silti kielen kanssa eii oo vielä tullut ongelmia. Olin yötä Lindsey ja Ianin sohvalla kun en halunnut lähteä yöllä yksin kotiin. Muutama muukin jäi yöksi ja aamulla mentiinkin porukalla hakemaan subwailta sämpylät ja mentiin puistoon syömään. Oli aurinkoinen ja kaunis päivä. Loppu päivä meni kuitenkin, vähän harmiksikin, leffoja katsellessa yksin kämpillä.

Sunnuntai aamuna olin kuitenkin ahkera heti aamusta. Tein vähän koulujuttuja ja sitten lähdin joen rantaan. Tällä kertaa löysin oikean reitin kerralla. Rannassa oli rauhallista ja tuoksuikin hyvälle, kun kukat kukki vielä. Polulla oli myöskin keltaisia lehtiä, syksy siis on vaikka muuten ei uskoisi.Päivä oli kaunis ja muuta tekemistä en keksinyt niin lähdin Stonehaveniin. Stonehaven on pieni kylä aivan Aberdeenin kyljessä. Bussi maksoi vain alle £5 edes-takaisin ja kesti yhteen suuntaain noin 30minuuttia. Kävelin ympäri katuja, joilla oli aika paljon porukkaa. Turisteja ja vapaapäivää viettäviä kyläläisiä. Oli t-paita keli ja mahtavat maisemat. Merta ja rantaa. Kävelin mäkeä ylös, sillä noin 3kilometrin päässä satamasta oli ison linnan rauniot. Linnaan maksoi kuitenkin sisään joten päätin vain katsella maisemia maksun sijaan.

Pe

Mitähän tein kokoviikon? Luin lähinnä. Mun korva ja sen jälkeen korvat on olleet kipeät, kuten kurkkukin, pureminen ja nieleminen on ollut tuskaisaa. Eilisen päivän kuitenkin vain lepäsin, joten alkaa olla parempi. Lähetin myös Tiistai episodista mailin tekstiilin pääopelle ja sain tarkemmat tiedot Perjantain tuleviin tapahtumiin. Olen itsekseni kävellyt kaupungilla ja mua on kosittu noin kolmesti. Skotlantilaiset puhuu aika paljon, ja melkepä kellevaan. Lindsey sano, että se oli just hyvää suomalaisissa, et niitä ei paljon muut kiinnosta eikä ne sano mitään.
Eilen yritin löytää polkua joen rantaan, mut päädyin vain ihmisten ikkunoiden taakse. Se oli noloa.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Lindsey tuli käymään mun kämpillä just ennen sitä, ihan vaan muuten vaan. Kymmeneltä menin koululle ja siellä piti olla myös kaks muuta vaihtaria. Niitä ei näkynyt, joten sain yksityisen opastetun kierroksen. Kangaspuut täällä on pöytäkangaspuita. Kovin pieniä. En ottanut niitä vielä aivan tosissaan, mutta saa nähdä jos vaikka vähän kokeilisin niitä myöhemmin. Kudonnan ope oli myös aivan innoissaan ompelukoneeseen asentamistaan huovutusneuloista. Ne näytti vaarallisilta, mutta myös kokeilemisen arvosilta. Kahvilan ovella tapasin tekstiiliä opiskelevan tytön joka oli ollut Turussa vaihdossa. Juttelin sen ja muiden tekstiili tyttöjen kanssa, kunnes alko tunti pääopettajan kanssa. Aika tiukka täti, täytyy sanoo! Saatiin lukkarit, tärkeitä papereita, täytettäviä papereita sekä tutkimuksellinen ryhmätyö joka pitää olla palautettuna viikonpäästä. Ryhmät jaettiin satunniasella arvalla ja taisin heti sen jälkeen hukata ne jotka oli mun ryhmässä. Ei ressiä, kaikki hoituu. Sitten viimeisenä oli vuorossa pieni info viimevuoden tapahtumista, sen meille piti tekstili assari Charlie. Harmaantunut mies, päällään paita jossa karvainen mies puree bikiinipukuista tyttöä jalkaan. Totta kai Charliella oli myös pisamia ja hiukan ulkonevat etuhampaat.
Tämän jälkeen olin ymmärtänyt, että pääopettajalla Kimillä olisi ollut aikaa jutella mun kanssa vielä hieman. Hän kuitenkin ohjasi mut Charlien luo, hänelläkään ei ollut aikaa. Tässä vaiheessa Saksalainen vaihtari Paulin, myös tekstiiliin tulossa, oli päässyt jo mukaan. Toki Paulinilla ei ollut mitään edellä jaettuja papereita. Paulin oli melkein hysteerinen, mutta kerroin sille koska seuraava tapaaminen on ja yritin rauhotella. Niillä hoituu hommat ilmeisesti liian sujuvasti Saksassa. Itse kun oon tottunut, että menee aina noin viikko ennenkö tietää esim lukujärjestyksistä.

Oon innoissani, että hommat pääsi alkamaan näin sukkelasti. Olin koululla vain kolmetuntia ja mulla niin paljon töitä kirjattuna viikonlopulle, että en tiedä miten ehdin edes. Kaikista supereinta on se, että täällä on oma digiprint luokka alakerrassa! Eli voi tulostaa haluamiaan kuvia suoraan kankaalle. En malta odottaa sitä. Täällä mun Turussa kartuttamat taidot tulee todellakin olemaan hyödyksi. Graaffinen suunnittelu viimeinkin todella kohtaa tekstiilisuunnittelun.

Tänään illalla on Ianin 24-vuotis synttärit. Tein sille Ipod pussukan. Ostin langan kirpparilta täältä, ensin virkkasin ja sitten huovutin. Ostin myös miehisen napin siihen. Ei tullut aivan niin upea kun olisi voinut, mut toivottavasti Ian tykkää kuitenkin.Toivottavasti Suomessa on kaunis viikonloppu ja kaikilla kivoja juttuja tehtävissä :)

Ti

Ensimmäinen koulupäivä olikin huijaus. Mulle ja saksalaiselle tekstiilivaihtarille oli ilmoitettu väärä alkamis ajankohta ja päivä. Paikkakin oli pielessä. Kun mentiin koulunkansliaan ne ei edes tienneet keitä me ollaan, röyhkeetä. Kansainvälisistä vaihtareista vastaavaa opettajaa ei löytynyt, kukaan ei edes tiennyt missä se voi olla. Sama mies on vastannut mun 15 sähköpostiin vuodenaikana ja silloinkin vain ilmoittaakseen lähtevänsä Italiaan lomalle. Kiitos.

Aamulla olin ehtinyt jo hankkimaan opiskelijakorttini ja lainaamaan kirjastosta kirjoja, tälläkertaa vain kolme. Niitä lueskelin sitten iltapäivällä, kunnes viiden aikaan lähdin kaunpugille asioille. Kävin morjestamassa Lindseytä työpaikallaan ja sovittiin keskiviikolle lounastreffit ja sitä ennen shoppailu reissu Ianin synttäreiden koristelua varten.

Aamulla heräsin korvakipeänä, ulos en edes nähnyt kun ikkunat olivat sisäpuolelta niin kosteat. Kun aurinko alkoi paistamaan ja ikkunat kuivumaan, näin tämän.

Enemmän sumua kuin Ruutanantiellä ikinä!

Su Ma

Sunnuntaina nukuin myöhään ja yritin kotiutua. Saksalainen kämppis sai mun netin toimiin, niin siinähän se päivä meni. Illemmalla tekstailtiin Lindseyn kanssa ja lähdettiin leffaan! Elokuvateatteri oli rannalla amusement parkin vieressä joten nähtiin meri myös pimeällä. Se on aina vaan kaunis katsella. Kävellen takasin keskustaan ja bussilla kämpille.

Maanantai aamuna lähdin yksin keskustaan. Kävelin täältä, mutta en mennyt holburn streetiä pitkin, kuten helpoin on vaan sivukatuja. Uus on aina jännää. Löysin keskustaan, eksymättä! Kiertelin kauppoja ja juttuja. Lähinnä hikoilin ja sitten lähdin takaisin kämpille syömään.

Kirjasto on aivan kämppäni vieressä. Oveltani suoraan kirjaston ovelle kulkee polku. Ennenkö löysin tekstiilikirja hyllyn niin huomasin alekirja kasat kirjaston takaosassa. Ensimmäiset pari riviä meni helposti, mutta jo kolmannella käytävällä kasasin valitsemani kirjat pyörälliseen toimistotuoliin ja vedin sitä perässäni loppu matkan. Vaikka karsinkin kirjoja, jouduin silti ostamaan kirjastolta kassin jotta sain ne kannettua kotiin. 17 kirjaa 50p kappale! Kymmenen punnan keikka, mutta ei harmita.
Tänään ensimmäinen koulupäivä. Se vähän jännittää. (Varsinkin kun eilen sain kaikkia ideoita, siitä mitä haluaisin tehdä selailtuani noita kirjoja.)

To Pe La

Torstai ja Perjantai meni aivan vain muutamaan keskustan katuun tutustuessa, aluksi kun niissäkin oli jo vähän liikaa opeteltavaa. Taide opiskelijoina kierrettiin Aberdeenin taidemuseo sekä muutama pienempi galleria. Pukeuduttiin jopa kalastajiksi erään taiteilijan kuvailutyötä varten. Polaroidin ostin itselle, oli aika kauhea. Perjantaina oli tarkoitus lähteä Invernessiin etsimään merihirviöitä, toisin kuitenkin kävi. Ongelmana oli täyteen puukatut majoitusmahdollisuudet. Jäätiin siis Lindseyn kotiin katsomaan Dawn of the dedia ja syömään pastaa. Illalla päädyttiin lisäksi Lindseyn kanssa sitten yölliselle Aberdeen kierrokselle. Tarkoitukseni, kuten aina, mennä yhdelle. Kävi kuten aina ja päädyttiin käymään noin viidessä erilaisessa pubissa. Oltiin kuitenkin nätisti ja kivasti ja kotimatkalla haettiin grilliltä ranskikset. Muuten aivan suomalaisen oloista ja kuuloista, mutta ranskalaisiin tuli viinietikkaa suolan sijaan.

Lauantai aamulla paahtoleipää, voita, hilloa ja päänsärkyä. Krapulainen suihku, sotkuinen tukka ja sitten bussiin ja Garthdeehin etsimään matkalaiselle kotia. Bussissa jokin turvalaite piippaili jatkuvasti ja edessä olevalla mummolla oli aivan liikaa hajuvettä. Matka kesti noin 30 minuuttia. Talonmies löytyi ongelmitta ja pian sainkin avain nipun käteeni. Avaimia oli 5 erilaista, kolmelle tiedän tarkoituksen, kaksi jäi mysteereiksi. Huoneistosta laitoinkin kuvia jo aikaisemmin (kattokaa ihmeessä nekin). Purettuani tavarani kaappeihin lähdettiin bussilla takaisin keskustaan ruokailemaan. Se oli hyvä ja helpottava juttu. Sitten kävellen läpi pahamaineisen lähiön, teollisuusalueen, ostoskeskusten ja huvipuiston MEREN RANTAAN.

Rannalla oli tuulista, satoi, harmaata, likaista, myrskyistä ja aivan niin ihanan mykistävää, että ei voitu Lindseyn kanssa muuta kuin huokailla ja kikattaa vuoronperään. Antaa kuvien puhua puolestaan.
Pikkulinnut oli hauskoja! Ne juoksi hiekalle aallon vetäytessä takaisin mereen ja tonkivat jotain kosteasta hiekasta. Ruokaa aika varmaan. Yksi pikkulinnuista menetti tasapainonsa juostessaan alamäkeen ja liukui vähän aikaa valkoisella pyllyllään kunnes sai räpylät maahan ja itsensä ylös. Se oli hauskaa.Alla kuva kylästä joka sijaitsi meren rannalla. Miniatyyri taloja pienine ovineen. Ikkunalaudoilla kauniita tavaroita ja jokaisen oven edessä oma penkki.



Nämä hienot lasipullot oli joku jättänyt roskiksiin rannassa. Pelastettiin ne Lindseyn kotiin. Hyvään kotiin.

Kaduilta

Dublinissa nää vielä nauratti. Skotlantiin saavuttuani tajusin, että täälläkin ne käyttää vammapistokkeita. Ei toiminut puhelimenlaturi, ei toiminut tietokoneet ei mitkään. Vielä vähemmän nauratti kun kaupasta (vihdoin) löytyi oikeanlainen adabteri, hinta £ 9, 50. Tunnen itseni huijatuksi turistiksi, mutta nyt sentään toimii puhelin. Kun vaan olis ajatellut tätä aikasemmin!Bussipysäkit on väärinpäin, ainakin suomalaiselle. Selkä tulijaan päin. Toisaalta, noin päinhän ne on suomessakin, mutta vaan eripuolella tietä.Aberdeeni on siisti kaupunki, ehkä osaksi tämän bussikatos tekstin takia.
Alla ei niin kovin puhdas bussikatoksen katto.

Huone

Keittiö on hissistä tullessa heti oikealla puolella. Ovelta lähtee käytä joka kiertää keskellä olevan sinisen huoneen joka on WC. Mun huone on D ja se on aivan WC:n ovea vastapäätä. Kun avaa mun huoneen oven näkee WC:n ja keittiön oven (katso kuva alla).

Huoneeni eteinen on huoneeni suihku. Tilaa säästävää ja käytännöllistä.

Ovelta katsottuna oikean ikkunan alla on työpöytä ja vaatekkaapi.

Vasemmalla sänky.

Koulu+koti

Saanko esitellä, Round Tower Self-Catering Flats. Mun koti, majakka. Aijon pitää valot päällä yölläkin, jos joku eksynyt löytäisi sen avulla kotiinsa. Kerroksia on kuusi, kuudennessa on mun koti, seitsemännessä yhteiset oleskelutilat. Hississä pitää painaa kuitenkin vitoista jos haluaa mun luo (hissimiehillä kävi joku moka hissiä rakennettaessa).

Yhteinen oleskelutila sisältää alasrevittyja verhoja, tuoleja, pöytiä ja ison punaisen sohvan. Television vieressä elokuvia. Bruce Lee on selvästi ollu jonkun lemppari.

Tässä mä olen mun huoneessa, joka on vain pieni osa majakka kotiani. Maisemat on kauniit, alla virtaa joki, Dee nimeltään.

Koulun suojatiellä ei saa kävellä kuin 5 ihmistä kerrallaan.

Kavin kaduilla

Aamupala leipien paahtamista. Paalle voita ja hilloa.

Lindseyn ja Ianin kotikatu.Lopussa lukee, vaikka ei nay, etta..(or there will be trouble).

Aberdeenin paakatu.