Scotland - Canada

Tapasin Ingridin kaupungilla ja käveltiin siitä yhtämatkaa sen kämpille. Juotiin teetä ja odoteltiin, että muutkin peliin tulijat saapusivat. Helga, joka on Ingridin pikku-sisko tuli poikaystävänsä ja kahden kaverinsa kanssa. Niillä kavereilla oli paikat eri puolella katsomoa, mutta ne käveli meidän kanssa yhtämatkaa kentälle. Odotettiin vielä hetken aikaa kuitenkin Ingridin kaveria joka oli hoitanut lippujen varauksenkin. Kävely matka areenalle ei ollut pitkä, sillä sen muurit näkyivät jo jopa Ingridin keittiön ikkunasta. Vaikka Ingrid asuu ensimmäisessä kerroksessa. Areenalle käveltiin suuren väkijoukon seassa, jossa kaikki olivat pukeneet puolet vaatekaapin sisällöstä kerralla päälleen. Ainoana poikeuksena iso joukko miehiä joilla oli kiltit päällä ja pelkät polvisukat jalkoja lämmittämässä. Tuli kylmä jokun katseli niitä pian sinertäviä koipia.

Saatiin liput, löydettiin oikea kulma mistä mennä sisään ja heti kun pääsimme paikoillemme alkoi soittokunta soittaa Canadan kansallislaulua. Toki se ei ollut mitään verrattuna siihen kun oli Skotlannin vuoro ja koko yleisö laulo mukana.

Kaikki mitä tiedän Rugbystä, perustuu siihen mitä ehdin oppimaan Pirkkahallissa istuessani veljen harjotellessa miestenjoukkueen kanssa. Siitäkin päällimmäisenä mielikuvana lähinnä se Ranskalainen valmentaja joka käytti Englantia ja Suomea vuoronperään valmennutkielenä ja lähinnä kiroili. Yritin ennen pelin alkua kysellä vielä joitain pelin rakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Opin, että pelaajia on 15. Mutta kun kysyin, että tehdäänkö pelaaja vaihdot kesken pelin kuten jääkiekossa, sain vastaukseksi "HAHA Anni, you are so funny". Se tarkoitti, ei. Pelin alotus meni multa vähän ohi, kun vaan kummastelin niiden pelaajien reisiä. Ne oli aika isot. Näin myöskin yhden kuvan jostain pelaajasta, ja sillä oli melkein leveämpi niska kuin pää. Skotlanti teki kuitenkin jo heti kolmessa minuutissa ensimmäisen maalin ja sen jälkeen aloin jo keskittymään peliinkin. (Sanotaanko niitä muuten edes maaleiksi?) Päätin kuitenkin olla kyselemättä kysymyksiä. Peli kesti yhteensä 90 minuuttia, kaksi 45 minuutin puolikasta ja välissä 15 minuuttia. Hauskinta oli mun mielestä aina se, kun pallo heitettiin sivulaidalta takaisin peliin ja jos se lensi korkealle niin pelaajat nostivat yhtä tyyppiä yhdessä ylös, että se saisi sen pallon. Pari kertaa osasin myöskin taputtaa silloin kun kuului. Vielä jos vertaa jääkiekkoon, niin kukaan katsomossa ei kironnut. Tai huutanut negatiivisuuksia muutenkaan. Ainoa kerta kun yleisö buuasi, oli silloin kun aalto oli mennyt jo kahdesti kentän ympäri, mutta sitten se katkesi kun yhdessä katsomossa ei enään noussutkaan kukaan. Iloinen mieli voi toki johtua myöskin siitä, että Skotlanti johti peliä kokoajan. Puoliajalla tilanne oli 22-0. Pelin loputtua 41-0. Silloin oli jo varpaat turtana kylmästä ja nenä aivan punainen. Muutenkin ajoitus oli hyvä, sillä parin viimeisen peliminuutin aikana alkoi lunta pyryttämään aika kovasti. Oli oikein isoja hiutaleita, täälläkin oon siis aivan joulu.