29.10

Neulomisen lisäksi uutena juttuna on tullut oman vaatteen tekeminen mallinuken päälle. Tällähetkellä teen prototyyppiä lakanakankaan avulla. Se on vaikeaa, vaikeampaa kuin vois kuvitella. Jo pelkkien nuppineulojen asettaminen suoraan jonoon saa mut hikoilemaan.

Neulominen onkin sitten ollut tarina toinen. Neuloin eilen koko neulekoneen kaikilla neuloilla (480 neulaa yhdellä pedillä eli noin 1060 neulaa yhteensä = pedin kokoleveys 120cm). Onneksi silmukoita ei tippunut kuin parikertaa pedin päästä. Neuloin kokoleveydellä laskos osiota viittani selkään. Laskostettuna neulos kutistuu noin 1/3 leveydestään. Näin ollen jouduin käyttämään koko leveyttä vaikka tarvitsin laskosta vain 40cm.

Lanka antaa laskoksiin kivan lisä efektin, mutta lopullisessa viitassa käytän tasavalkoista silkki-cashmere lankaa. Samasta langasta neulon koko viitan. Etuosassa kiertää viittaa hieman pitempi huivi joka on kiinnitetty reunoistaan viittaan. Tässä pieni harjoitustilkku, tälläkin kertaa neulottu testilangalla.
Muuosa viitasta tulee olemaan pystyraitaa. Raidat on tehty täyttämällä neulotut taskut villalangalla ja villakuiduilla. Täytteiden väreinä violetti ja harmaa. Neulelanka valkoinen.

28.10

Eilen leivoin Owenille mun ensimmäisen uunijäätelön ikinä synttärilahjaks. Opin, että täällä ei käytetä desilitroja. Ainoastaan millilitroja. Opiskelijakeittiössä ei ollut kuitenkaan mittaa kummallekaan mittayksikölle. Jouduin turvaamaan jälleen shottilasiin mittausapuna. (Niinja soittamaan veljelle kun en ollut varma desilitra / millilitra suhteesta.) Paistoksesta tuli hyvä ja kaikki kämppikset oli sattumalta kotona joten pidettiin ensimmäinen kaikkien yhteinen teehetki keittiössä.

Tänään satoi ensilumi. Ensimmäinen kerta kun Antti ei tullut aamulla herättämään ja juostu yhdessä ikkunaan ihmettä katsomaan. Tuli vähän suru puseroon.

(Nurmen takana oleva rakennus on mun koulu.)

Yhteenveto

Kävin kalliin ja pitkän koulutuksen Photoshopin saloihin Turussa muutama vuosi sitten. Päätin ottaa hyödyn irti oppimistani taidoista ja piirtelin Skotlannin karttaan hieman viivoja iltapuhteiksi. Ympyröin kartasta kaikki kylät ja kaupungit joissa olen ehtinyt käymään. Tukikohtana Aberdeen. Neliö joka on nimetön Fyvie Castle.

26.10

Aamulla heräsin niin aikasin kuin pystyin, Veronica oli luvannut tehdä samoin että päästäisiin lähtemään Sunnuntai retkelle mahdollisimman nopeasti. Suunnitelmia jouduttiin vielä muuttaan muutenkin matkan suhteen kun Banff ei kuulostanutkaan enään tarpeeksi kiinnostavalta. Tehtiin hieman tutkimusta netissä ja löydettiin bussi joka kulkisi Slains Castlen raunioiden ohi Peterheadiin josta saataisiin bussi Frasenburgiin. Bussit raunioille lähtivät tunnin välein. Suunnitelman valmistuttua kello oli 09:50, seuraava bussi kaupunkiin lähti 10:20 ja kohti raunioita 11:00 linja-auto asemalta. Kaupunki bussi sattui olemaan ruuhka bussi ja siihen vielä lisäksi jalkamatka ja ehtimis ressi oli valmis. Asemalle päästyä nähtiin bussi kyllä ja juostiin se kiinni, mutta kuski oli liian kiireinen syödessä sämpyläänsä, että olisi viitsinyt ottaa meidät vielä kyytiin. Ei muutakun tunnin odotus seuraavaa bussia. Tuossa tunnissa ehdin esimerkiksi huomaamaan, että kaukaisimmassa määränpäässä sijaitseva Skotlannin majakkamuseo menisi neljältä kiinni. Yksi turistikohde menetetty. Onneksi linja-autoaseman viereisestä kaupasta sai ostettua lounas sämpylän jossa oli sekä tomaattia että pekonia.

Seuraava bussi saapui asemalle ajallaan, kuten mekin. Kuskikin oli paljon mukavampi kuin edellinen. Hän lupasi jättää meidät raunioiden vieressä pois vaikka sillä kohtaa ei bussipysäkkiä ollutkaan. Matka sujui merta tähystellessä ja sämpylää syöden. Bussista pois päästyämme edessä oli mutainen matka linnalle ja tasan 60 minuuttia aikaa koko raunio kokemukseen. "You like to take risks in such soes?" Kysy Veronica kun hypin lammikoiden yli converse kangastossuissa. Toivottavasti ymmärsi kun kerroin, että ne on mun Skotlanti matkakengät. Keli oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Kävelyyn linnalle meni noin 15 minuuttia. Perille päästyä maisema oli sanoinkuvaamaton, enkä keksinyt vieraastakielestä kuin yhden sopivan sanan "amazing!". Seuraavat 30 minuuttia kiljuttiin rannassa, yritettiin pysyä tuulessa pystyssä. Raunioita kiersi korkea verkkoaita. Petkutettiin kuitenkin, niinkuin monet muutkin ja kiivettiin raunioihin aidan raosta. Sisällä ei kuitenkaan kuljettu rappusissa, vähän vaan kurkattiin sisään. Ilmaisin ääneen huoleni linnan sisälle menosta johon saksalainen vastasi "I went in inside and castle didint fall in my head, you see". Voin kertoa, ei oo kivaa jos Saksalainen kiusaa.


Kiireellä käveltiin takaisin tienvarteen, ettei aikataulu menisi enään pahemmin harakoille. Oltiin ajoissa tien varressa. Pysähdyttyäni tienvarteen iski äkkinäinen pissahätä. Ympärillä pelkkää aavaa peltoa ja muutama lammas. Päätin kestää noin 10 minuutin odotuksen ja 20 minuutin matkan. Odotin bussia 10 minuuttia, sitten 15. Tässä vaiheessa opetin jo saksalaiselle suomalaisia kirosanoja ja kävelin pientä ympyrää nurmella. Kaukaa kantautui nelitahtisen ääni. Tuli koti ikävä. Bussi ei tullut vieläkään. Lopulta 20 minuutin odotuksen jälkeen päätin mennä lampaan taakse pissalle, kävi miten kävi. Päästyäni tien yli kuulin bussin tulevan! Saksalainen viittoi sen pysähtymään ja päästiin matkaamaan Peterheadiin jossa oli vessa. Muuta ei sitten siellä nähtykään. Syötiin bussipysäkin läheisessä ravintolassa. Mince and tatties (=jauhelihakastiketta ja muusia) mulle ja fish n chips Veronicalle. Bussi Fraserburgiin lähti heti kun olin saanut appelsiinimehuni juotua.

Bussissa ei ollut lämmitystä, kello kun oli jo kolme ja päivä alkoi viilenemään. Matka kesti vain 40 minuuttia. Perille päästyämme kaikki paikat olivat jo kiinni, alkoi tulla pimeä ja kylmä. Nähtiin kuitenkin vielä satama auringonvalossa. Fraserburgh on Euroopan suurin äyriäis satama ja paatteja olikin joka lähtöön. Lokitkin oli noin 3 kertaa Suomalaisten sukulaisten kokoisia. Melkein jopa pelottavan kokosia, niillä ruokkii kokokylän sitten jos äyriäiset loppuu. Satama oli kaunis ja mastoja täysi. Mielestäni matkan arvoinen. Aikaa oli vielä seuraavan bussin lähtöön joten käveltiin majakka museolle, vaikka se olikin mennyt neljältä kiinni. Päästiin vielä kurkistamaan sisälle puotiin, mikä oli hyvä, sillä varpaat alkoivat jo hieman kylmässä palella. Senkin jälkeen oli vielä puolisen tuntia aikaa bussin lähtöön joten mentiin paikalliseen rollsiin istumaan kahville, kun se oli ainoa paikka auki viiden jälkeen kaupungissa. Kahvi auttoi myöskin kivasti kylmiin käsiin, korviin ja jalkoihin. Mieltä lämmitti myös laukkuun pakkaamani villasukat ja lämmityksen sisältävä pitkänmatkan bussi.

Bussi tuli ajallaan, mutta kuskilla oli pipo päässä. Ei, skotlannin busseissa ei ole lämmitystä. Pistää hieman miettimään, että haluanko tehdä enään vastaavia bussiretkiä Marraskuun puolella.

25.10

Aamulla nukuin pitkään. Herättyäni söin ison lautasellisen muroja ja katsoin perjantain jakson Hollyoaksia. Kahden aikaan Lindsey ja Rachel sisko tuli hakemaan mut pois tuulisesta Garthdeesta. Suunnaksi otettiin Dundee. Rachel oli matkalla Glasgowhin ja jatkoi matkaa heti kun hypättiin pois kyydistä. Matka Dundeehen kesti vain noin tunnin ja sisälsi esimerkiksi sadan kalorin suklaapatukoita, pieniä kyliä, yhden sähkökatkoksen juuri läpikäyneen Shell huoltamon, pelkotiloja bensanloppumisesta ja tuulessa heiluvan auton (jota päin lensi myöskin aika iso karahka jossain vaiheessa matkaa). Sain myös Lindseyltä lahjaksi Oor Wullien joka on paikallinen Vaahteramäen Eemeli sarjakuvan muodossa. Kielenä Gaelic, Pohjoinen Skotlantilainen kieli.

Dundeessa ensimmäisenä kohteena oli nykytaiteen museo. Aika kiva mesta, mutta aika minimaalinen näyttely kun yläkerta oli varattu lasten kursseille. Puoti oli mainio! Niinkun nyt aina tollasissa paikoissa. Marimekon unikko nyt toki oli sinnekin jo pesiytynyt.

Kaupunki oli lähinnä kauppoja, kauppoja ja kauppoja. Keli oli oikein surkea ja sateinen. Käveltiin hieman kaupungin pääkadulta syrjempään ja löydettiin pieni vanha hautausmaa. Opaskyltti kertoi, että sinne oli haudattu mies joka oli keksinyt nuolaisu postimerkit. Juuri sitä hautaa ei löydetty, mutta monioa muita sammaleenvihreitä pääkalloin ja laivoin koristeltuja hautakiviä.

Sadesukilla suunnattin pian kahvilaan. Kaksi kuppia kahvia ja kolmen munan ja täytteen omeletti. Juteltiin elämästä ja sovittiin tapaavamme Lindseyn kanssa ensikesänä. Luultavammin Italiassa.Tulevaisuutta kahvilassa suunnitelessa tulikin jo pimeä ja oli aika palata Aberdeeniin. Lindseyn luona juotiin vielä muutama lasillinen appelsiinimehua ja katsottin X-factorya. X-factor on paikallinen Idols ja uskokaa tai älkää: nää laulaa vie huonommin kun Suomalaiset idolsissa. Kotiin ja aikalailla samantien pää tyynyyn.

24.10

Synttäri päivän menu:

Koululla Ingridin tekemiä muffinsseja.
Kotiin päästyä Veronican tekemiä Saksalaisia suklaamuffinseja.

Sitten joutukin odotteleen kaks tuntia Owenia joka oli luvannut mulle leipoa vaaleanpunaisen linnan muotoisen kakun. Ei ollut kakkuvuokia niin käytettiin kattiloita joista ruuvattiin muovikahvat irti. Kakun päällysteeksi tehtiin kaksi eri väristä kuorrutetta. Vihreä isomman kakunpalan päälle nurmeksi ja valkoinen linnan päälle. Veden mittaamiseen ei ollut kuitenkaan millimetri mittaa joten Owen käytti shottilasia. Luultiin, että se olisi 15mm, mutta olikin 25. Kovan kuorrutteen sijasta saatiin kaksilitraa vihreää nestettä ja kulhollinen puolijäykkää valkoista päällystettä. Kello oli kuitenkin tässä vaiheessa ja melkein yhdeksän . Vieraat oli kutsuttu kahdeksaksi, onneksi kaikki kaverit perui kuitenkin tulemisensa niin saatiin viimeistelyä kakku rauhassa. Vispattiin vuoron perään kaikki päällysteitä jäykemmiksi ja juoksenneltiin rappusissa kutsumassa talonasukkeja juhliin, jotta ei tarvisi kolmistaan kakkua syödä. Lopulta luovutettiin ja kaadettiin vihreä liemi roskiin ja valkoinen kakun päälle. Ei mennyt aikaakaan kun päällysteet valui lautasen reunojen yli ja kakku senkun pehmeni. Yritin myös piirtää kakun kylkeen vaaleanpunaisella kynällä tiilenrajoja, mutta ne muuttuivat siksak viivoiksi valuvassa päällisessä. Oransseilla reunoilla keltaiseksi väritetty ovi näytti pian lähinnä portilta helvettin. Päälle siroteltiin mini vaahtokarkkeja, violetteja ja vaaleanpunaisia sydämminä ja pinkkiä glitteri hilettä. Aika hyvä tuli!


Juhliin saapui suurinosa talonasukeista. Jossain vaiheessa myöskin laulettin "happy birthday to you, happy birthday dear (muminaa ja hiljaisuutta) happy birthday to you!" Oltiin myös tilattu 24" leveä pitsa! Se oli neliö ja iso sellanen. Jokaisessa 48 palassa oli erilainen täyte kuin viereisissä, yhteensä 12 erilaista täytettä. Kaupungilla tapasin kavereita, pidettii hauskaa ja tanssittiin. Yöllä grilliltä ranskalaisia ja taksilla kotiin.

23.10 + 24.10

Menen kouluun klo 09:00 lähden klo 16:00 jälkeen. Tässä mitä sain aikaan, kahden päivän aikana.
Onneks Ingrid leipomulle muffinseja jossa oli maailmanparas päällinenkin. This is me stuffing my face.

Näillä eväillä viikonloppuun.

21.10 + 22.10

Tiistai oli hyvä päivä. Sain koottua neuletilkut kansioon. Sain tarkemman tehtävän annon suunnittelukilpailua varten (johon saan osallistua sittenkin). Neuleopettaja myös huomas mun tilkkukansiossa Sean Conneryn kuvan ja kerto, että se äiti oli Seanin luokalla back in the day. Hauska juttu, mutta pelottava jos alkaa ajatteleen Seanin ikää. Hetki sen jälkeen katsoin vessassa itseäni peilistä ja huomasin, että mun juurikasvu tukassa oli harmaa!

Keskiviikkona tein omia juttujani, kuten kaikki muutkin. Neuloin vekkejä, ne eivät onnistuneet. Tein myös kaavapaperin avulla mallinnusta mallinuken päälle. Mulla oli vahva tunne siitä, että tein jotain väärin. Pyysin opettajan tulemaan katsomaan, joka totesi, että väärinhän se oli. Hyvänä puolena kuitenkin se, että opettaja lupasi tavata mut Torstai aamuna heti ensimmäisenä.

Kotiin päästyäni mua odotti ovella paketti. Juoksin huoneeseeni, riisuin nopeasti takin ja repun ja avasin paketin. Päällimmäisenä ruisleipää. Meinasi itku tulla. Ja oli suklaata, lakua, sisua ja karkkeja. Kaikkia nameja! Kiitos myöskin Kretongista printtiin kirjasta, jonka tapaan kun Suomeen pääsen.

Kiitos perhe! Olette rakkaita.

13.10 - 20.10

Maanantai päivä koulun jälkeen meni kuiskaillessa Veronikan kanssa. Saavuttuani koulusta sain kuulla, että viereiseen huoneeseen oli muuttanut uusi poika. Varmistin, ettei ole räkää poskella ja menin keittiöön kytikseen. Juuri kun olin saanut tomaatit järjestettyä uudella tavalla jääkaappiin ja paahtoleivät oijottua pussissaan poika saapui keittiöön. Käteltiin ja sen nimi oli Owen. Ja mikä vitsikkäintä, sama poika korjasi meidän uunin. Owen ja oven, musta se oli hauskaa. Ja myöskin kovin onnekasta Veronikalle jolla ei ollut muuta ruokaa kuin pakastepitsa. Owen on 19v, syntymä päivä 2 päivää mun oman jälkeen. Opiskelee fashionia, noin 165 pitkä ja omistaa ainakin 10 erilaista hiustuotetta(mikä on 10 enemmän kuin itselläni). Jo tiistaina Owen ehdotti, että voitaisiin joskus pitää yhteinen päivällinen kaikkien kerroksen tyyppien kanssa. Ja väki vaikutti oikein innostuneelta. Neloskerroksessa asui Aasilaisia, joista pienin sanoin "but.. we need to work?" kun kerroin bileistä. Vakuutin kaikki siitä, että koulusta voi pitää myös taukoa ja ne lupasivat tulla käymään. Kolmoskerroksessa ei ollut kuin yksi tyttö kotona. Tyttö teki noin viisi erilaista vihaista katsetta kun kerroin mistä oli kyse. Tyttöä ei juhlissa näkynyt. kerrottakoon, että ennen Owenin tuloa olen nähnyt Veronikaa vain noin 15 minuutin ajan per päivä. Steveä en juuri koskaan ja Jenn juoksee mua karkuun aika usein.. siltä ainakin tuntuu. Owen toi meidät kaikki yhteen, ja olen siitä vielä tänäkin päivä oikein onnellinen. Owenin idea oli myös pitää Perjantaina bileet koko talon väelle yläkerrassa sijaitsevassa yhteisessä oleskelutilassa. Keskiviikkona tehtiinkin täsmä hyökkäys kaikkiin kerroksiin. Vitoskerroksen Kolmoskerroksen pojat sanoivat "ouh, let me just get my shoes!" Huomautin, että bileet eivät ole nyt vaan Perjantaina ja kaikki lupasivat tulla. Kakkoskerroksessa oli silmälasipäinen Aasialaispoika (HUOM! mulla ei ole mitään aasilaisia kohtaan, jos tää kohta alkaa siltä vaikuttamaan) josta en ole varma ymmärsikö se mistä on kyse koska se vain kokoajan sanoi "yes yes sure yes". Ekan kerroksen pojat olivat vähän vanhempia, mutta eivät liian vanhoja juhlimaan.

Tiistaina oli tapaaminen opettajan kanssa, joka ei mykistynyt tekemistäni neulekokeiluista, mutta valoi muhun kuitenkin uskoa, että vielä jonain päivänä onnistun. Neuloin kokoviikon kuin hullu. Perjantaina kun astuin neuleluokkaan 09:15 (tunnit alkaa 09:30) Lorein ope oli selkä muhun päin. Toivotin hyvät huomenet ja Lorein vain totesi, ettei hänen tarvi edes kääntyä tietääkseen kuka on ensimmäisenä luokassa. Viikonlopun saapuessa, en tiennyt yhtään mitä aijon tehdä, mutta Maanantaille oli varattuna uusi aika opettajan kanssa joten tähtäsin vain siihen. Turha stressi ei ole koskaan hyvästä.

Perjantaina oli juhlapäivä. Kukaan luokkakavereistani ei ilmestynytkään paikalle, eivätkä edes ilmottaneet etteivät tulekaan. Mikä on täällä ilmeisesti aika yleistä, siis että ei ilmota jos samana Perjantaina, eikä palannut vasta kuin nyt Maanantaina. Muutama Hollantilainen jotka oli aika hupiveikkoja. Tietenkin yksi saksalainen. Muutama Nigerialainen joista yksi oli Prinssi. Muutama Aasialainen myös. Yksi Liverpoolista, mutta se ei paljoa puhunut. Yksi Irlannista, suunnitelmat muuttu. Musta se on ihan vaan ärsyttävää. Joka tapauksessa suurinosa talonasukeista tuli ja tietty vanhat tutut Lindsey ja Amy. Siellä oli yksi poika Intiasta jonka nimeä en muista, se kertoi aika paljon vitsejä itsestään ja esimerkiksi taikamatostaan. Multa se lähinnä kyseli kysymyksiä, muutaman tavallisen, että pelaanko esimerkiksi pelejä. Myöskin muutaman yllättävämmän kuten, että onko Suomessa krokotiileja? Entä onko mun aksentti Suomalainen? Oli yksi Hong Kongin poika joka jatkuvasti nosteli lasejaan vasemman käden etusormellaan. Joka saattoi johtua siitä, että koko talon nettiyhteys oli katkennut juuri tuona mutta se kysy vaan että seuraanko jalkapalloa ja kun vastasin kieltävästi se vain hiljeni ja siirsi katseensa pois. Oli myös yksi tyttö, mutta en ehtinyt puhua sen kanssa. Kaiken kaikkiaan kaikki meni hyvin silloin.

Lauantai iltana nukuttuani pitkään lähdin kaupungille ostamaan synttäreilleni mekkoa. Ja löysinkin eräästä Vintage kaupasta kivan mustan lyhyt hihaisen mekon jossa on hauska printti.

Lauantaina sain myös uuden mahdollisuuden tavata kaikki ihmiset talosta, kun ekan kerroksen pojat kokkailivat. Ja ei, meille ei tarjottu aasialaista päivällistä, vaan meidän passitettiin ulos kylmään palohälyytyksen tahtiin. Kello oli yli kahdeksan illalla ja muutama oli jättänyt kiiresssä kenkänsä sisälle. Ei kovin viksua. Teki kipeää edes katsoa niitä käpristeleviä varpaita. Pojat saivat hakea kuitenkin kenkänsä sisältä, kunhan palaisivat pian takaisin. Pian pihaan tuli kolme paloautoa. Palopojat tarkistivat rakennuksen ja kaikki pääsivät sisälle lämpimään. Loppuilta kului yläkerrassa katsellessa telkasta X-Factorya, joka on siis paikallinen Idols kopio. Ja osallistujat jopa surkeampia kuin Suomalaiset teini laulajat. Illalla vielä hieman koulutöitä ja Dirty Harry elokuva iltapalaksi ja petiin.

Olin jo valmiiksi suunnitellut Sunnuntaiksi päivämatkan Invernekseen, joka on siis delfiinien ja lonch nessin hirviön kotikontuja. Soitin kuitenkin aamulla isälle joka ystävällisesti heräsi vartavasten tarkistamaan Inverneksen sään netin kautta. Ennuste lupasi taivaan täydeltä sadetta. Oli Sunnuntai aamu, kello oli kahdeksan. Kaikki nukkuivat. Söin muroni ja lueskelin uudelleen Skotlanti kirjaani. Päätin lähteä Inverneksen suuntaan, mutta vain noin tunnin matkan päähän Aberdeenista. Kylän nimi oli Fyvie ja sen kupeessa oli linna Fyvie Castle. Sää Aberdeenissa oli harmaa, tuulinen ja sateinen. Kukaan ei sään takia suostunut lähtemään mukaan, varsinkin kun kuulivat, että pysäkiltä linnalle on mailin pituinen kävely. Itse pakkasin villasukat ja kurahousut laukkuun ja lähdin kaupungille metsästämään bussia. Bussi asemalle päästyäni en ollut varma minne olin menossa tai että millä, myöskään perille päästyäni en ollut oikein kummastakaan aivan varma. Onneksi muutama kanssa matkustaja, aseman henkilökunta ja bussi kuski olivat oikeinkin mukavia ja auttavaisia. Matka kesti noin tunnin ja sisälsi kauniita maisemia, karvaisia lehmiä (a.k.a nallelehmiä) sekä yhden piskuisen kylän jossa herrat asensivat kukka-asetelmia nostokurjella rakennukseen joka näytti noin 2,5 m korkealta. Itse linna oli kaunis ja iso. Siinä oli 5 tornia. Linnaa on sen historian aikana asuttanut 5 eri perhettä ja joka perhe oli rakentanut uuden tornin. Kierreportaita, gobeliineja, taide kokoelmia, kirjoja, Chippendale huonekaluja ja sementistä valettu kääpiö sotilas. Oikeinkin viehätävä linna. Tilasin myös " A cup of tea and a scone whit jam". Olin tosi Skotti.


Itse Fyvie oli kovin pieni. Yksi katu ja matalat talot.


Aberdeen oli sama vanha harmaa itsensä.

Sunnuntain ja Maanantain välinen yö oli tuulisin ikinä. Kun asuu korkealla ja ikkunat antavat tuulen huudon juosta sisään, voitte vaan kuvitella että yö oli tuskainen. Tuulen henkäys ei ollut mitään tähän verrattuna. Koko yö oli kuin joku olisi huutanut molempiin korviin suoraa huutoa noin 8 tuntia putkeen. Verhot vain lepattelivat ja viimeisetkin liljan lehdet varisivat. Aamulla heräsin niska hiessä, en mennyt salille vain nukuinn tunnin pitempään ja saavuin ajoissa koululle. Pyörin ympyrää muutaman tunnin ja sitten tapasin opettajan. Sain kuulla että mun juttu oli esim unique. Se oli hyvä. Toki en saanut tehdä alkuperäistä luonnostani vaan jouduin karsimaan silkin kokonaan pois, eli teen nyt pelkästään neuletta. Keskustelu oli kuitenkin hyvä ja valoi muhun uskoa. Päädyin käyttämään erästä neulomaani tilkkua, mistä kaikki ryhmän tytöt tykkäs, mutta mistä ite en ollut kovin innoissani. Nyt olen kuitenkin innoissani minäkin. Teen ensimmäisen suunnittelemani vaatteen ikinä itse. Käytän mallinukkea, en ole tehnyt sitä ennen. Neulon kahdella eri neulekoneella, kumpaakaan en ole tehnyt ennen. Käytän lankoja joita en ole käyttänyt ennen. Kaikki on uutta ja opettavaista. Tästä mä tykkään!

11.10

Aamulla heräsin hieman flunssaisena, olo oli kuitenkin parempi kuin eilen koulupäivän jälkeen.
Laskin kalenterista, että olen vain 6 viikonloppua enään tällä mantereella. Katsoin jääkaappiin ja totesin aamupalan poissaolon. Tiesin, että kauppaan pitää lähteä kuitenkin, joten päätin samalla matkustella muutenkin. Lompakossa oli käteistä tasan £2, joten kävelin ASDAlle hakemaan käteistä. ASDA on lähellä oleva supermarket. Vähän kuten Prisma, mutta isoveljen elkein. 24/7 auki ja sisällä kaikki mitä ihminen voi tarvita. Nostin rahaa, ostin mansikka maitoa sekä sämpylän ja vettä bussi matkalle. Suunnitelmana oli ottaa bussi ja matkustaa Crathles Castlelle, joka sijaitsi Dee joen varrella noin 45minuutin matkan päässä Aberdeenista. Linnan jälkeen Banchoryn ohitse Ballateriin jossa lounaalle vanhalle asemalle, jonka läpi Kuningatarkin kulki ennen läheiselle kesäasunnolleen. Asema on enään vain museo, mutta kesäasunto on edelleenkin kesäasunto. Balmoral Castle on tuo pikkuhuvila ja se on yleisölle avoin puutarhansa osalta. Sinne en suunnitellut kuitenkaan meneväni vaan jatkaisin sen ohitse suoraan Braemariin, jossa ei opaskirjan luettuani ollut mitään erityisen kiinnostavaa, mutta halusin kuitenkin nähdä kyseisen kylän. Suunnitelma oli siis hyvä ja selkeä, kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan sen mukaan.

ASDAlta otin bussin keskustaan ja kävelin bussiasemalle. Bussi pitkin Dee-sideä lähtee tunnin välein, mutta seuraavaan ei onneksi ollut kuin 7 minuuttia. Pian istuinkin jo bussissa kohti Crathes Castlea. Matka meni leppoisasti maisemia katsellen ja eväitä syöden. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Bussipysäkiltä oli hieman matkaa linnalle, mutta se ei haitannut sillä kävely pitkin rinnettä alkoi kauniilla lammella ja syksyn sävyisellä metsällä.

Olin suunnitellut viettäväni linnalla tunnin ja jatkavani sitten matkaa Ballateriin. Päästyäni linnalle kuulin opiskelijakortista jonka hinta oli noin 3 linna käyntiä, voimassa vuoden ja kävi kaikissa Skotlannin historiallisissa kohteissa. Päätin hankkia kortin, mutta jouduin tekemään sen linnan viereisessä rakennuksessa. Palattuani linnalle ovella tuli vastaan kiivaasti Saksaa puhuvia henkilöitä joista yksi oli raavas mies kantaen huutavaa lasta samalla karjuen lapselle Saksaksi mitälie. Perässä hiljaisempi ja laihempi mies kädessään kaksi suklaajäätelö kippoa joihin oli tumpattuna muutama tupakka. Sisällä muutama nauruaan pidättelevä turisti, sekä silminnähden järkyttyneet oppaat. Minua pyydettiin pitämään reppuani kädessä, etten vaan tiputa mitään, kuvia ei saanut ottaa ja kännykkä piti sammuttaa.

Linna oli asuttuna 1700-luvulta asti vuoteen 1950 jolloin se siirtyi museokäyttöön ja siinä asunut perhe muutti toiseen rakennukseen lähelle linnaa. Kaikki talon esineistö oli alkuperäisiä, ehdottomina suosikkeinani maalatut katot ja vanhat gobeliinit ja kirjotut päiväpeitteet. Jokaiseen kerrokseen kuljettiin tornin kaarevia rappusia pitkin. Jokainen rappunen portaikossa oli hieman erikorkuinen kuin edeltäjänsä. Tämä oli tehty tarkoituksena, jotta linnaan hyökkäävät viholaiset kompastuisivat juostessaan rappusissa. Linna kierroksen jälkeen olisin voinut mennä pihamaalla sijaitsevaan puutarhaan, mutta valitsin kuitenkin vieressä sijaitsevan puotikorttelin ja kahvilan. Kahvi ja leivos auringossa. Pian jatkoin matkaa takaisin metsäpolulle, että ehtisin bussiin. Olin painanut mieleeni, että bussi kulkee tunnin välein, aina 47 yli. Olinkin jo hieman aikaisemmin takaisin pysäkillä. Parahiksi toteamassa bussin menneen jo 27 yli. Tunti aikaa. Noh, onneksi tien toisella puolella oli puoteja myös. Kävelin ensimmäiseen sisään, tiputin käsin tehdyn saviriipuksen. Tässä vaiheessa melkein jo vollotin. Tunnustin myyjälle, joka ei ottanut edes maksua rikotusta. Mikä vaan pahensi oloani. Ei kuitenkaan auttanut kuin pyyhkiä hiki otsalta ja mennä kauas kaikesta mikä sisältää hintalapun. Istuin nurmelle ja soitin Johannalle. Jätin puhelussani edellä tapahtuneen mainitsematta, mutta taisin silti vähän kiroilla. Istuessani nurmella hikisenä ja puhuen vierasta kieltä puhelimeen, ohi kävelee isä ja lapsi. Onneksi isä oli pukenut valjaat tytölle jota talutti. Tyttö tuijotti meinaan niin pitkään minua, etten tiedä olisiko se pysynyt pystyssä ilman isästä ja valjaista saamaansa tukea.

Päästyäni bussiin kello oli jo yli kolme, joten päätin mennä suoraan Braemariin, joka oli siis bussireitin etäisin pysäkkiä. Matkalla näkisin myös Banchoryn ja Ballaterin, voisin palata kyliin Braemarin jälkeenkin jos haluaisin, mutta näin ainakin näkisin vilauksen kaikista paikoista. Banchory pieni, mutta tiheään asuttu paikka. Paljon nuorisoa, kauppoja, puoteja ja iso nurmikenttä jossa oli rugby peli käynnissä. Ballater oli matalia taloja, ravintoloita ja paikallista ruokaa myyviä puoteja. Vanha juna-asema josta jo mainitsin oli pieni puna-valkoinen, mutta vain viiteen asti auki, joten sen suunnitellut lounaan sain unohtaa. (kuvaa en ehtinyt ottaa onnistuneesti kuin Ballateriin käännyttäessä).

Matkan parhaat näköalat alkoivat Ballaterin jälkeen. Nummia, viheriöitä, Dee joki kahluusaapas kalastajineen, sininen taivas, lehmät, lampaat ja viereisellä penkillä pahoinvoiva pikku-poika.

Braemariin päästyäni tarkistin, että seuraava bussi lähtee 18:02, viimeinen mahdollisuus 18:55. Minulla oli yli tuntiaikaa. Paikka näytti selvästi pienemmältä ja hiljaisemmalta kuin edelliset kohteet. Maasto oli kumpuista ja joka suunnalla näki korkeat nousevat nummet. Joki Dee kulki aivan kylän halki.
Kävelin pitkin pääkatua, kadut olivat hiljaiset. Kaupat oli kiinni, ihmisiä ei näkynyt juuri missään. Päätin poiketa eräälle sivukadulle. Löysin vanhan hylätyn bussiaseman, samalla korttelilla joku takoi rautaa (ainakin pauke oli samanmoinen), otin bussiasemasta kuvan. Mun kamera sanoi ri-tink, pauke loppui, joku tippui ja kissa naukas. Päätin palata pääkadulle. Eräs grillipaikka oli vielä auki joten päätin ostaa annoksen fish `n` chipsejä ja syödä ne ulkona, vielä kun oli auringon valoa. Oli hieman jo viluisaa, mutta myyjä oli mukava ja annos paras syömäni tähänmennessä. Ruokajuomana vanhakunnon Irn Bru.
Ruokailun jälkeen kävelin takaisin bussipysäkille, olin pysäkillä 17:55 joten päätin poiketa maito ja leipä ostoksille bussipysäkin kupeessa sijaitsevaan kauppaan. Olin pysäkillä takaisin 18:00. Bussia ei kuulunut. Totesin kauppakäynnin olleen huono idea, tiesin myös, että seuraavan bussin tuloon oli miltei tunti. Päätin kuitenkin seistä reppu täynnä linnaesitteitä ja maitoa koko sen ajan kunnes bussi tulisi. Flunssa, pimeä, kylmä ja pelkät kumitossut jaloissa. En halua sen kummemmin kommentoida tilannetta. Bussi saapui 18:50, matka kesti 2h. Olen tunnetusti huonovointinen busseissa, täällä ne sanoo motion sicknes. En oksentanut, en nukkunut, en pimeässä nähnyt maisemia. Maitoa oli. Takaisin Garthdeessa 21:16. Suihku ja iso kipollinen muroja ja maitoa, muutama jakso nettitelkusta Ny-Lon sarjaa ja sitten uni.