07.11 - 08.11

Annoin itselleni vapaapäivän kouluajatuksista, joten tänään en blogeille koulu juttuja ollenkaan. Teen sen vasta huomenna, sillä Sunnuntai on pyhitetty 100% koululle. Koska koulu tälläkertaa unohdetaan niin alotan tarinan kertomisen Perjantai iltapäivästä.

Kello kolmelta seisoin Union streetillä reppu pakattuna vaihtovaatteilla, kurahousuilla (ja kahdella muovipussilla sillä täällä mulla ei ole vedenpitäviä kenkiä), tyttöjen lehdillä ja Skotlanti opuksella. Toisessa kädessä muovipussillinen lounas tarpeita junamatka kaveriksi. Union Streetiltä suuntasin Belmont Streetille kahville sillä junan lähtöön oli vielä muutama tunti. Olin keskustassa etuajassa sillä pelkäsin Perjantai ruuhkia ja venyviä odotusaikoja. Kahvin, kävelyn ja muutaman jonon jälkeen olinkin jo Aberdeenin rautatie-asemalla istumassa junassa Matkalla Invernesiin.

Hauskinta oli, kun laiturin leveydelle oli vedetty nauha, ettei kukaan pääse junaan ennenkö Konduktööri päästää. Kaikki oli niin Perjantai innoissaan, että ne puski siihen nauhaan kiinni ja juoksi melkein sen sinilakkisen Herran kumoon kun se siirsi nauhaa. Itehän olin kylmän rauhallinen ja sain silti ikkunapaikan. Kaiken lisäks naama menosuuntaan päin. Reilun 2 tunnin junailun aikana lähinnä söin. Tein myös koulujuttuja. Lähinnä inspiraatio /research juttuja tyttöjen lehdistä. Käytin myös saksia ja kynää.

Perille päästyäni kello oli jo melkein kahdeksan illalla ja oli pimeää. Olin vähän pelännyt junassa, että kuinka voi käydä vieraassa paikassa, yksin ja pimeellä. Mutta Inverness oli kuitenkin hyvin rauhallinen ja Bed and Breakfast oli lähellä eikä kävelyyn menny kuin alle 15 minuuttia vaikka vähän eksyinkin. Kolmasosa ajasta meni toki valokuvien ottamiseen. Oli puolikuu!

Bed and Breakfastin mies oli oikein mukava ja avulias, kysyi esimerkiksi mitä haluan aamupalaksi. Munakokkelia tietenkin! Laitoin tee veden kiehumaan ja tein vielä vähän koulujuttuja sängyllä. Katsoin samalla telkasta Brittein versiota Uutisvuodosta ja nauroin kippurassa. Yön nukuin neljällä tyynyllä yksin parivuoteessa ja aamulla heräsin lintujen lauluun . Avasin verhot ja näin kauniin jokimaiseman. Kaiken lisäksi munakokkeli sai kaverikseen pekonia ja nakin. Tuoremehua, teetä ja jukurttia ja olin valmis.

Lokista suoraan ylöspäin on B&B jossa yövyin. Lokin nokka osottaa Nessie saariin päin. Selkä Kaupungin keskustaa kohden. Kuvaajan selän takana St Andrews Cathedral.

Lähdin kävelemään ensin pois päin kaupungista, kohti Ness saaria. Joki varressa vastaan tuli iso silta joka heilui jos siinä käveli. Kauniita taloja joista suurin osa oli tyhjillään. (Äskeinen lause sisältää joululahja toiveen, mutta en toki odoto edes Joulupukilta ihmeitä). Ruskalla värjättyjä puita, kahisevia lehtiä jalkojen alla. Kivien yli kuohuva joki ja runollisia sammaloituneita penkkejä.

Kaupungilla kävelin pääkadun kauppojen ohi. Viktorian marketin läpi kuljin, kun osa myyjistä vielä availi puotejaan. Lopulta päätyen Leakey´s Bookshoppiin. Ajatuksena oli ostaa isälle kirja lahjaksi. Kävi kuitenkin surullisesti eikä kaupasta löytynyt sitä sopivaa edes reilun tunnin ja noin viiden puhelun jälkeen. Tämänkin voi laskea ikävien matkatavara painorajoitusten piikkiin. Sain kuitenkin hyvän kahvin ja palan porkkanakakkua.

Kaiken tämän jälkeen, isän yllätykseksi ja omaksi ilokseni, ehdin bussiin joka oli matkalla Fort Williamiin. Bussi kuski oli hupaisin jonka olen koskaan tavannut. En ihan ymmärtänyt kaikkea, mutta hauskinta oli kun se vastasi kaverinsa kysyttyä, että koska hän palaa Invernesiin, että " Half four, its me dinner HAHAA ai! ai! me dinner!". Muutenkin satunnaiset ai, ai huudahdukset on mun mielestä parasta koko Skotlannin kielessä. Bussi matka meni loistokkaasti. Kuljettiin koko ajan aivan Loch Nessin viertä. Taivas oli sininen ja ilma aurinkoinen. Näin Urguhart Castlen bussin ikkunasta ja Fort Augustus oli vain merihirviö rahastusta, joten en tuntenut syyllisyyttä ohittaessani ne kylmästi. Maisemat olivat kuitenkin kauniita ja matka sujui niitä katsellen ja Carolaa kuunnellen oikein leppoisasti.

Perille Fort Williamiin päästyäni synkronoin kelloni bussin kellon kanssa ja kiiruhdin kylälle kuluttamaan noin 54 minuuttia. Alustavasti olin suunnitellut kulkevani rantatietä rannala sijaitsevaan, Skotlanti opuksessani kehuttuun, kalaravintolaan. Söisin siellä hyvän kala lounaan ja palaisin bussi asemalle keskustan pääkatua pitkin. Ravintola oli kuitenkin suljettu juuri silloin kun sen eteen saavuin, joten sain lisäaikaa keskustakierrokselle.

Vaikka ruokailun pois jättäminen antoikin lisäaikaa, ei se ollut tarpeeksi kylän päänähtävyydelle. Ben Nevis, Britannian korkein huippu. Vaikkakin korkein, on se kuulemma helppo kiivettävä normaalikuntoiselle henkilölle. Näkymät ovat kuulemma uskomattomat, en epäile. Sen kupeessa myöskin Whisky Distillery, opastettu kierros £2/4. Voitte arvata, että kuinka paljon harmitti kun retkeä suunnitellessani huomasin, että bussit ei kulje Sunnuntaisin ja että kaikki suunniteltu pitääkin mahduttaa yhteen päivään. Jäi näkemättä niin moni muukin juttu. Kun vain olisi auto ja aikaa. Toki, pääasia, että on nähnyt edes vilaukselta. Kaupungilla harhailun jälkeen olin valmis taas istumaan bussiin muutamaksi tunniksi. Ruokailun siirsin Invernesiin, jossa olisi vielä tunnin luppoaika ennen seuraavaa junaa.

(Kuvassa siis Ben Nevis ja sen juurella karvainen sarvilehmä. Puolivälissä rinnettä näkyy pieni rakennus ja siitä alaspäin lähteviä putkia. Koska en sille Viski kierrokselle päässyt, niin voiko joku, joka Viskin valmistuksesta jotain tietään, niin kertoa mitä noissa putkissa tapahtuu?)

Ruokailulla tässä kohtaa tarkoitan sämpylää junassa, samalla piirtäen luonnoksia vihkoon. Yritin myös pitää lipun tallessa kunnes tarkastaja täti tulee. Ehdin myös ärsyyntymään mp3 soittimen akun kuluessa loppuun, samalla havahtuen päänsärkyyn. Pimeää, väsy ja särky. Tuntui, että haisen hielle ja lialle ja olin aika varma, että kymmenen lähimmäistä havaitsi sen myös. Aberdeenissa pimeää, mutta kuitenkin liian lämmin kahdelle pitkähihaiselle takin alla. Aamupala murot ja maito ostettuna jo Invernesistä ja pakattuna muovipussiin. Pussi kädessä, reppu selässä ja liian usea paita päällä odotin noin 10 minuuttia bussia. Kaikesta huolimatta olin yllättävän pian kotona ja yllättävän seesteinen. Seuraavana matkakohteena Edinburgh. Mukana ainakin Tessan mulle lahjana lähettämät villasukat jotka pelastaa bussimatkat ja pienellä koollaan poistavat travellerin pakkaushuolet.


Lopuksi vastaus kysymykseen, joka kihelmöi kaikkien huulilla. Näitkö Loch Nesin hirviön, meri pedon, Nessien?