26.10

Aamulla heräsin niin aikasin kuin pystyin, Veronica oli luvannut tehdä samoin että päästäisiin lähtemään Sunnuntai retkelle mahdollisimman nopeasti. Suunnitelmia jouduttiin vielä muuttaan muutenkin matkan suhteen kun Banff ei kuulostanutkaan enään tarpeeksi kiinnostavalta. Tehtiin hieman tutkimusta netissä ja löydettiin bussi joka kulkisi Slains Castlen raunioiden ohi Peterheadiin josta saataisiin bussi Frasenburgiin. Bussit raunioille lähtivät tunnin välein. Suunnitelman valmistuttua kello oli 09:50, seuraava bussi kaupunkiin lähti 10:20 ja kohti raunioita 11:00 linja-auto asemalta. Kaupunki bussi sattui olemaan ruuhka bussi ja siihen vielä lisäksi jalkamatka ja ehtimis ressi oli valmis. Asemalle päästyä nähtiin bussi kyllä ja juostiin se kiinni, mutta kuski oli liian kiireinen syödessä sämpyläänsä, että olisi viitsinyt ottaa meidät vielä kyytiin. Ei muutakun tunnin odotus seuraavaa bussia. Tuossa tunnissa ehdin esimerkiksi huomaamaan, että kaukaisimmassa määränpäässä sijaitseva Skotlannin majakkamuseo menisi neljältä kiinni. Yksi turistikohde menetetty. Onneksi linja-autoaseman viereisestä kaupasta sai ostettua lounas sämpylän jossa oli sekä tomaattia että pekonia.

Seuraava bussi saapui asemalle ajallaan, kuten mekin. Kuskikin oli paljon mukavampi kuin edellinen. Hän lupasi jättää meidät raunioiden vieressä pois vaikka sillä kohtaa ei bussipysäkkiä ollutkaan. Matka sujui merta tähystellessä ja sämpylää syöden. Bussista pois päästyämme edessä oli mutainen matka linnalle ja tasan 60 minuuttia aikaa koko raunio kokemukseen. "You like to take risks in such soes?" Kysy Veronica kun hypin lammikoiden yli converse kangastossuissa. Toivottavasti ymmärsi kun kerroin, että ne on mun Skotlanti matkakengät. Keli oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Kävelyyn linnalle meni noin 15 minuuttia. Perille päästyä maisema oli sanoinkuvaamaton, enkä keksinyt vieraastakielestä kuin yhden sopivan sanan "amazing!". Seuraavat 30 minuuttia kiljuttiin rannassa, yritettiin pysyä tuulessa pystyssä. Raunioita kiersi korkea verkkoaita. Petkutettiin kuitenkin, niinkuin monet muutkin ja kiivettiin raunioihin aidan raosta. Sisällä ei kuitenkaan kuljettu rappusissa, vähän vaan kurkattiin sisään. Ilmaisin ääneen huoleni linnan sisälle menosta johon saksalainen vastasi "I went in inside and castle didint fall in my head, you see". Voin kertoa, ei oo kivaa jos Saksalainen kiusaa.


Kiireellä käveltiin takaisin tienvarteen, ettei aikataulu menisi enään pahemmin harakoille. Oltiin ajoissa tien varressa. Pysähdyttyäni tienvarteen iski äkkinäinen pissahätä. Ympärillä pelkkää aavaa peltoa ja muutama lammas. Päätin kestää noin 10 minuutin odotuksen ja 20 minuutin matkan. Odotin bussia 10 minuuttia, sitten 15. Tässä vaiheessa opetin jo saksalaiselle suomalaisia kirosanoja ja kävelin pientä ympyrää nurmella. Kaukaa kantautui nelitahtisen ääni. Tuli koti ikävä. Bussi ei tullut vieläkään. Lopulta 20 minuutin odotuksen jälkeen päätin mennä lampaan taakse pissalle, kävi miten kävi. Päästyäni tien yli kuulin bussin tulevan! Saksalainen viittoi sen pysähtymään ja päästiin matkaamaan Peterheadiin jossa oli vessa. Muuta ei sitten siellä nähtykään. Syötiin bussipysäkin läheisessä ravintolassa. Mince and tatties (=jauhelihakastiketta ja muusia) mulle ja fish n chips Veronicalle. Bussi Fraserburgiin lähti heti kun olin saanut appelsiinimehuni juotua.

Bussissa ei ollut lämmitystä, kello kun oli jo kolme ja päivä alkoi viilenemään. Matka kesti vain 40 minuuttia. Perille päästyämme kaikki paikat olivat jo kiinni, alkoi tulla pimeä ja kylmä. Nähtiin kuitenkin vielä satama auringonvalossa. Fraserburgh on Euroopan suurin äyriäis satama ja paatteja olikin joka lähtöön. Lokitkin oli noin 3 kertaa Suomalaisten sukulaisten kokoisia. Melkein jopa pelottavan kokosia, niillä ruokkii kokokylän sitten jos äyriäiset loppuu. Satama oli kaunis ja mastoja täysi. Mielestäni matkan arvoinen. Aikaa oli vielä seuraavan bussin lähtöön joten käveltiin majakka museolle, vaikka se olikin mennyt neljältä kiinni. Päästiin vielä kurkistamaan sisälle puotiin, mikä oli hyvä, sillä varpaat alkoivat jo hieman kylmässä palella. Senkin jälkeen oli vielä puolisen tuntia aikaa bussin lähtöön joten mentiin paikalliseen rollsiin istumaan kahville, kun se oli ainoa paikka auki viiden jälkeen kaupungissa. Kahvi auttoi myöskin kivasti kylmiin käsiin, korviin ja jalkoihin. Mieltä lämmitti myös laukkuun pakkaamani villasukat ja lämmityksen sisältävä pitkänmatkan bussi.

Bussi tuli ajallaan, mutta kuskilla oli pipo päässä. Ei, skotlannin busseissa ei ole lämmitystä. Pistää hieman miettimään, että haluanko tehdä enään vastaavia bussiretkiä Marraskuun puolella.