13.10 - 20.10

Maanantai päivä koulun jälkeen meni kuiskaillessa Veronikan kanssa. Saavuttuani koulusta sain kuulla, että viereiseen huoneeseen oli muuttanut uusi poika. Varmistin, ettei ole räkää poskella ja menin keittiöön kytikseen. Juuri kun olin saanut tomaatit järjestettyä uudella tavalla jääkaappiin ja paahtoleivät oijottua pussissaan poika saapui keittiöön. Käteltiin ja sen nimi oli Owen. Ja mikä vitsikkäintä, sama poika korjasi meidän uunin. Owen ja oven, musta se oli hauskaa. Ja myöskin kovin onnekasta Veronikalle jolla ei ollut muuta ruokaa kuin pakastepitsa. Owen on 19v, syntymä päivä 2 päivää mun oman jälkeen. Opiskelee fashionia, noin 165 pitkä ja omistaa ainakin 10 erilaista hiustuotetta(mikä on 10 enemmän kuin itselläni). Jo tiistaina Owen ehdotti, että voitaisiin joskus pitää yhteinen päivällinen kaikkien kerroksen tyyppien kanssa. Ja väki vaikutti oikein innostuneelta. Neloskerroksessa asui Aasilaisia, joista pienin sanoin "but.. we need to work?" kun kerroin bileistä. Vakuutin kaikki siitä, että koulusta voi pitää myös taukoa ja ne lupasivat tulla käymään. Kolmoskerroksessa ei ollut kuin yksi tyttö kotona. Tyttö teki noin viisi erilaista vihaista katsetta kun kerroin mistä oli kyse. Tyttöä ei juhlissa näkynyt. kerrottakoon, että ennen Owenin tuloa olen nähnyt Veronikaa vain noin 15 minuutin ajan per päivä. Steveä en juuri koskaan ja Jenn juoksee mua karkuun aika usein.. siltä ainakin tuntuu. Owen toi meidät kaikki yhteen, ja olen siitä vielä tänäkin päivä oikein onnellinen. Owenin idea oli myös pitää Perjantaina bileet koko talon väelle yläkerrassa sijaitsevassa yhteisessä oleskelutilassa. Keskiviikkona tehtiinkin täsmä hyökkäys kaikkiin kerroksiin. Vitoskerroksen Kolmoskerroksen pojat sanoivat "ouh, let me just get my shoes!" Huomautin, että bileet eivät ole nyt vaan Perjantaina ja kaikki lupasivat tulla. Kakkoskerroksessa oli silmälasipäinen Aasialaispoika (HUOM! mulla ei ole mitään aasilaisia kohtaan, jos tää kohta alkaa siltä vaikuttamaan) josta en ole varma ymmärsikö se mistä on kyse koska se vain kokoajan sanoi "yes yes sure yes". Ekan kerroksen pojat olivat vähän vanhempia, mutta eivät liian vanhoja juhlimaan.

Tiistaina oli tapaaminen opettajan kanssa, joka ei mykistynyt tekemistäni neulekokeiluista, mutta valoi muhun kuitenkin uskoa, että vielä jonain päivänä onnistun. Neuloin kokoviikon kuin hullu. Perjantaina kun astuin neuleluokkaan 09:15 (tunnit alkaa 09:30) Lorein ope oli selkä muhun päin. Toivotin hyvät huomenet ja Lorein vain totesi, ettei hänen tarvi edes kääntyä tietääkseen kuka on ensimmäisenä luokassa. Viikonlopun saapuessa, en tiennyt yhtään mitä aijon tehdä, mutta Maanantaille oli varattuna uusi aika opettajan kanssa joten tähtäsin vain siihen. Turha stressi ei ole koskaan hyvästä.

Perjantaina oli juhlapäivä. Kukaan luokkakavereistani ei ilmestynytkään paikalle, eivätkä edes ilmottaneet etteivät tulekaan. Mikä on täällä ilmeisesti aika yleistä, siis että ei ilmota jos samana Perjantaina, eikä palannut vasta kuin nyt Maanantaina. Muutama Hollantilainen jotka oli aika hupiveikkoja. Tietenkin yksi saksalainen. Muutama Nigerialainen joista yksi oli Prinssi. Muutama Aasialainen myös. Yksi Liverpoolista, mutta se ei paljoa puhunut. Yksi Irlannista, suunnitelmat muuttu. Musta se on ihan vaan ärsyttävää. Joka tapauksessa suurinosa talonasukeista tuli ja tietty vanhat tutut Lindsey ja Amy. Siellä oli yksi poika Intiasta jonka nimeä en muista, se kertoi aika paljon vitsejä itsestään ja esimerkiksi taikamatostaan. Multa se lähinnä kyseli kysymyksiä, muutaman tavallisen, että pelaanko esimerkiksi pelejä. Myöskin muutaman yllättävämmän kuten, että onko Suomessa krokotiileja? Entä onko mun aksentti Suomalainen? Oli yksi Hong Kongin poika joka jatkuvasti nosteli lasejaan vasemman käden etusormellaan. Joka saattoi johtua siitä, että koko talon nettiyhteys oli katkennut juuri tuona mutta se kysy vaan että seuraanko jalkapalloa ja kun vastasin kieltävästi se vain hiljeni ja siirsi katseensa pois. Oli myös yksi tyttö, mutta en ehtinyt puhua sen kanssa. Kaiken kaikkiaan kaikki meni hyvin silloin.

Lauantai iltana nukuttuani pitkään lähdin kaupungille ostamaan synttäreilleni mekkoa. Ja löysinkin eräästä Vintage kaupasta kivan mustan lyhyt hihaisen mekon jossa on hauska printti.

Lauantaina sain myös uuden mahdollisuuden tavata kaikki ihmiset talosta, kun ekan kerroksen pojat kokkailivat. Ja ei, meille ei tarjottu aasialaista päivällistä, vaan meidän passitettiin ulos kylmään palohälyytyksen tahtiin. Kello oli yli kahdeksan illalla ja muutama oli jättänyt kiiresssä kenkänsä sisälle. Ei kovin viksua. Teki kipeää edes katsoa niitä käpristeleviä varpaita. Pojat saivat hakea kuitenkin kenkänsä sisältä, kunhan palaisivat pian takaisin. Pian pihaan tuli kolme paloautoa. Palopojat tarkistivat rakennuksen ja kaikki pääsivät sisälle lämpimään. Loppuilta kului yläkerrassa katsellessa telkasta X-Factorya, joka on siis paikallinen Idols kopio. Ja osallistujat jopa surkeampia kuin Suomalaiset teini laulajat. Illalla vielä hieman koulutöitä ja Dirty Harry elokuva iltapalaksi ja petiin.

Olin jo valmiiksi suunnitellut Sunnuntaiksi päivämatkan Invernekseen, joka on siis delfiinien ja lonch nessin hirviön kotikontuja. Soitin kuitenkin aamulla isälle joka ystävällisesti heräsi vartavasten tarkistamaan Inverneksen sään netin kautta. Ennuste lupasi taivaan täydeltä sadetta. Oli Sunnuntai aamu, kello oli kahdeksan. Kaikki nukkuivat. Söin muroni ja lueskelin uudelleen Skotlanti kirjaani. Päätin lähteä Inverneksen suuntaan, mutta vain noin tunnin matkan päähän Aberdeenista. Kylän nimi oli Fyvie ja sen kupeessa oli linna Fyvie Castle. Sää Aberdeenissa oli harmaa, tuulinen ja sateinen. Kukaan ei sään takia suostunut lähtemään mukaan, varsinkin kun kuulivat, että pysäkiltä linnalle on mailin pituinen kävely. Itse pakkasin villasukat ja kurahousut laukkuun ja lähdin kaupungille metsästämään bussia. Bussi asemalle päästyäni en ollut varma minne olin menossa tai että millä, myöskään perille päästyäni en ollut oikein kummastakaan aivan varma. Onneksi muutama kanssa matkustaja, aseman henkilökunta ja bussi kuski olivat oikeinkin mukavia ja auttavaisia. Matka kesti noin tunnin ja sisälsi kauniita maisemia, karvaisia lehmiä (a.k.a nallelehmiä) sekä yhden piskuisen kylän jossa herrat asensivat kukka-asetelmia nostokurjella rakennukseen joka näytti noin 2,5 m korkealta. Itse linna oli kaunis ja iso. Siinä oli 5 tornia. Linnaa on sen historian aikana asuttanut 5 eri perhettä ja joka perhe oli rakentanut uuden tornin. Kierreportaita, gobeliineja, taide kokoelmia, kirjoja, Chippendale huonekaluja ja sementistä valettu kääpiö sotilas. Oikeinkin viehätävä linna. Tilasin myös " A cup of tea and a scone whit jam". Olin tosi Skotti.


Itse Fyvie oli kovin pieni. Yksi katu ja matalat talot.


Aberdeen oli sama vanha harmaa itsensä.

Sunnuntain ja Maanantain välinen yö oli tuulisin ikinä. Kun asuu korkealla ja ikkunat antavat tuulen huudon juosta sisään, voitte vaan kuvitella että yö oli tuskainen. Tuulen henkäys ei ollut mitään tähän verrattuna. Koko yö oli kuin joku olisi huutanut molempiin korviin suoraa huutoa noin 8 tuntia putkeen. Verhot vain lepattelivat ja viimeisetkin liljan lehdet varisivat. Aamulla heräsin niska hiessä, en mennyt salille vain nukuinn tunnin pitempään ja saavuin ajoissa koululle. Pyörin ympyrää muutaman tunnin ja sitten tapasin opettajan. Sain kuulla että mun juttu oli esim unique. Se oli hyvä. Toki en saanut tehdä alkuperäistä luonnostani vaan jouduin karsimaan silkin kokonaan pois, eli teen nyt pelkästään neuletta. Keskustelu oli kuitenkin hyvä ja valoi muhun uskoa. Päädyin käyttämään erästä neulomaani tilkkua, mistä kaikki ryhmän tytöt tykkäs, mutta mistä ite en ollut kovin innoissani. Nyt olen kuitenkin innoissani minäkin. Teen ensimmäisen suunnittelemani vaatteen ikinä itse. Käytän mallinukkea, en ole tehnyt sitä ennen. Neulon kahdella eri neulekoneella, kumpaakaan en ole tehnyt ennen. Käytän lankoja joita en ole käyttänyt ennen. Kaikki on uutta ja opettavaista. Tästä mä tykkään!