Laskin kalenterista, että olen vain 6 viikonloppua enään tällä mantereella. Katsoin jääkaappiin ja totesin aamupalan poissaolon. Tiesin, että kauppaan pitää lähteä kuitenkin, joten päätin samalla matkustella muutenkin. Lompakossa oli käteistä tasan £2, joten kävelin ASDAlle hakemaan käteistä. ASDA on lähellä oleva supermarket. Vähän kuten Prisma, mutta isoveljen elkein. 24/7 auki ja sisällä kaikki mitä ihminen voi tarvita. Nostin rahaa, ostin mansikka maitoa sekä sämpylän ja vettä bussi matkalle. Suunnitelmana oli ottaa bussi ja matkustaa Crathles Castlelle, joka sijaitsi Dee joen varrella noin 45minuutin matkan päässä Aberdeenista. Linnan jälkeen Banchoryn ohitse Ballateriin jossa lounaalle vanhalle asemalle, jonka läpi Kuningatarkin kulki ennen läheiselle kesäasunnolleen. Asema on enään vain museo, mutta kesäasunto on edelleenkin kesäasunto. Balmoral Castle on tuo pikkuhuvila ja se on yleisölle avoin puutarhansa osalta. Sinne en suunnitellut kuitenkaan meneväni vaan jatkaisin sen ohitse suoraan Braemariin, jossa ei opaskirjan luettuani ollut mitään erityisen kiinnostavaa, mutta halusin kuitenkin nähdä kyseisen kylän. Suunnitelma oli siis hyvä ja selkeä, kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan sen mukaan.
ASDAlta otin bussin keskustaan ja kävelin bussiasemalle. Bussi pitkin Dee-sideä lähtee tunnin välein, mutta seuraavaan ei onneksi ollut kuin 7 minuuttia. Pian istuinkin jo bussissa kohti Crathes Castlea. Matka meni leppoisasti maisemia katsellen ja eväitä syöden. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Bussipysäkiltä oli hieman matkaa linnalle, mutta se ei haitannut sillä kävely pitkin rinnettä alkoi kauniilla lammella ja syksyn sävyisellä metsällä.
Olin suunnitellut viettäväni linnalla tunnin ja jatkavani sitten matkaa Ballateriin. Päästyäni linnalle kuulin opiskelijakortista jonka hinta oli noin 3 linna käyntiä, voimassa vuoden ja kävi kaikissa Skotlannin historiallisissa kohteissa. Päätin hankkia kortin, mutta jouduin tekemään sen linnan viereisessä rakennuksessa. Palattuani linnalle ovella tuli vastaan kiivaasti Saksaa puhuvia henkilöitä joista yksi oli raavas mies kantaen huutavaa lasta samalla karjuen lapselle Saksaksi mitälie. Perässä hiljaisempi ja laihempi mies kädessään kaksi suklaajäätelö kippoa joihin oli tumpattuna muutama tupakka. Sisällä muutama nauruaan pidättelevä turisti, sekä silminnähden järkyttyneet oppaat. Minua pyydettiin pitämään reppuani kädessä, etten vaan tiputa mitään, kuvia ei saanut ottaa ja kännykkä piti sammuttaa.
Linna oli asuttuna 1700-luvulta asti vuoteen 1950 jolloin se siirtyi museokäyttöön ja siinä asunut perhe muutti toiseen rakennukseen lähelle linnaa. Kaikki talon esineistö oli alkuperäisiä, ehdottomina suosikkeinani maalatut katot ja vanhat gobeliinit ja kirjotut päiväpeitteet. Jokaiseen kerrokseen kuljettiin tornin kaarevia rappusia pitkin. Jokainen rappunen portaikossa oli hieman erikorkuinen kuin edeltäjänsä. Tämä oli tehty tarkoituksena, jotta linnaan hyökkäävät viholaiset kompastuisivat juostessaan rappusissa. Linna kierroksen jälkeen olisin voinut mennä pihamaalla sijaitsevaan puutarhaan, mutta valitsin kuitenkin vieressä sijaitsevan puotikorttelin ja kahvilan. Kahvi ja leivos auringossa. Pian jatkoin matkaa takaisin metsäpolulle, että ehtisin bussiin. Olin painanut mieleeni, että bussi kulkee tunnin välein, aina 47 yli. Olinkin jo hieman aikaisemmin takaisin pysäkillä. Parahiksi toteamassa bussin menneen jo 27 yli. Tunti aikaa. Noh, onneksi tien toisella puolella oli puoteja myös. Kävelin ensimmäiseen sisään, tiputin käsin tehdyn saviriipuksen. Tässä vaiheessa melkein jo vollotin. Tunnustin myyjälle, joka ei ottanut edes maksua rikotusta. Mikä vaan pahensi oloani. Ei kuitenkaan auttanut kuin pyyhkiä hiki otsalta ja mennä kauas kaikesta mikä sisältää hintalapun. Istuin nurmelle ja soitin Johannalle. Jätin puhelussani edellä tapahtuneen mainitsematta, mutta taisin silti vähän kiroilla. Istuessani nurmella hikisenä ja puhuen vierasta kieltä puhelimeen, ohi kävelee isä ja lapsi. Onneksi isä oli pukenut valjaat tytölle jota talutti. Tyttö tuijotti meinaan niin pitkään minua, etten tiedä olisiko se pysynyt pystyssä ilman isästä ja valjaista saamaansa tukea.
Päästyäni bussiin kello oli jo yli kolme, joten päätin mennä suoraan Braemariin, joka oli siis bussireitin etäisin pysäkkiä. Matkalla näkisin myös Banchoryn ja Ballaterin, voisin palata kyliin Braemarin jälkeenkin jos haluaisin, mutta näin ainakin näkisin vilauksen kaikista paikoista. Banchory pieni, mutta tiheään asuttu paikka. Paljon nuorisoa, kauppoja, puoteja ja iso nurmikenttä jossa oli rugby peli käynnissä. Ballater oli matalia taloja, ravintoloita ja paikallista ruokaa myyviä puoteja. Vanha juna-asema josta jo mainitsin oli pieni puna-valkoinen, mutta vain viiteen asti auki, joten sen suunnitellut lounaan sain unohtaa. (kuvaa en ehtinyt ottaa onnistuneesti kuin Ballateriin käännyttäessä).
Matkan parhaat näköalat alkoivat Ballaterin jälkeen. Nummia, viheriöitä, Dee joki kahluusaapas kalastajineen, sininen taivas, lehmät, lampaat ja viereisellä penkillä pahoinvoiva pikku-poika.
Braemariin päästyäni tarkistin, että seuraava bussi lähtee 18:02, viimeinen mahdollisuus 18:55. Minulla oli yli tuntiaikaa. Paikka näytti selvästi pienemmältä ja hiljaisemmalta kuin edelliset kohteet. Maasto oli kumpuista ja joka suunnalla näki korkeat nousevat nummet. Joki Dee kulki aivan kylän halki.
Kävelin pitkin pääkatua, kadut olivat hiljaiset. Kaupat oli kiinni, ihmisiä ei näkynyt juuri missään. Päätin poiketa eräälle sivukadulle. Löysin vanhan hylätyn bussiaseman, samalla korttelilla joku takoi rautaa (ainakin pauke oli samanmoinen), otin bussiasemasta kuvan. Mun kamera sanoi ri-tink, pauke loppui, joku tippui ja kissa naukas. Päätin palata pääkadulle. Eräs grillipaikka oli vielä auki joten päätin ostaa annoksen fish `n` chipsejä ja syödä ne ulkona, vielä kun oli auringon valoa. Oli hieman jo viluisaa, mutta myyjä oli mukava ja annos paras syömäni tähänmennessä. Ruokajuomana vanhakunnon Irn Bru.
Ruokailun jälkeen kävelin takaisin bussipysäkille, olin pysäkillä 17:55 joten päätin poiketa maito ja leipä ostoksille bussipysäkin kupeessa sijaitsevaan kauppaan. Olin pysäkillä takaisin 18:00. Bussia ei kuulunut. Totesin kauppakäynnin olleen huono idea, tiesin myös, että seuraavan bussin tuloon oli miltei tunti. Päätin kuitenkin seistä reppu täynnä linnaesitteitä ja maitoa koko sen ajan kunnes bussi tulisi. Flunssa, pimeä, kylmä ja pelkät kumitossut jaloissa. En halua sen kummemmin kommentoida tilannetta. Bussi saapui 18:50, matka kesti 2h. Olen tunnetusti huonovointinen busseissa, täällä ne sanoo motion sicknes. En oksentanut, en nukkunut, en pimeässä nähnyt maisemia. Maitoa oli. Takaisin Garthdeessa 21:16. Suihku ja iso kipollinen muroja ja maitoa, muutama jakso nettitelkusta Ny-Lon sarjaa ja sitten uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti