Maanantaina oli sellanen koulupäivä mikä kestää mitkään, mutta minkä sisällä ei tapahtunut mitään. Johtui ehkä siitä, että aamulla en syönyt kotona muroja kun oli kaappi tyhjä. Olin hukassa. Illalla oli sovittu Lindseyn kanssa tapaaminen kaupungille kun mun uusi suosikki bändi olisi siellä illalla keikalla, sitä ennen käytäis syömässä. Menin bussipysäkille ajoissa bussia odottamaan. Bussia, joka ei tullut. Eikä tullut, eikä tullut. Meinasin jo puolentunnin odotuksen jälkeen ottaa taksin, kun viimein se tuli. Tiesin, että bussit lakkoilee, mutta niiden piti kulkea viikolla normaalisti. Toisin tuli kuitenkin todistettua. Viimein pääsin kuitenkin Lindseyn ja Ianin luo Belmont Streetin pubiin. Valittiin listalta ruuat, itse valitsin kana curryn. Se olis mun ensimmäinen curry briteissä. Täällä kun syödään curryä varmaan enempi ku Intiassa ikinä. Kassalla kun yritin maksaa kortilla ruokia, niin mun kortti oli Declined. Olin äimänä ja tarjosin toista korttia joka sekin hyljättiin. Onneks oli käteistä maksaa ruuat, mutta se oli silti tosi noloa. Pelkäsin, että mun kaikki rahat oli aivan loppu. Minkä muunkaan takia mun kortit hylättäis? Ruokailun jälkeen juoksin lähimmälle automaatille todetakseni että rahaahan oli. Kassaneiti vaan yritti mua kiusata. Sitten vielä poikia kulki ohi ja ne huuteli tyhmiä. Hyvää oli kuitenkin se, että saatiin keikalle liput. Keikalle, joka oli ihmeen täynnä ottaen huomioon että oli maanantai. Näin myös Amyn ja koko tekstiilin nelos luokan yksissä kotibileissä missä mentiin kääntymään ennen keikan todellista alkamista. Lindseykin oli keikasta innoissaan, mikä oli hyvä, sekun on ressannut viimesen vuoden loppuunsaattamista kohtuuttoman paljon.
Tänään, Tiistaina, pysyttelin kotona. Se oli hyvä valinta, sillä tein 4 kertaa enemmän koulutöitä kun edellisenä päivänä ollessani koulussa. Aamupalaa ei ollut vieläkään, edellä mainitusta syystä. Eikä ollut aikaa lähteä kaupalle kävellen. Lounaan tein riisistä, paprikasta ja puolikkaasta kinkkupaketista. Mausteeksi ei ollut kuin soijaa. Oli silti ihan kohtis hyvää. Illalliseksi kokattiin yhdessä Jennin kanssa haggista. Itse autoin lanttujen ja perunoiden leikkailussa. Jenn hoitin haggigsen mikrotuksen ja siivutuksen. Haggis oli: mausteista, lihapullamaista, maksainen sivumaku, ei lainkaan kuorta(vaikka luulin että olis ollut vatsalaukku kuorena) hieman vetisen pehmeää. Vähän kovaksi kuivuneet reunat oli parempia kuin ne pehmeät kohdat. Haggis oli, ennakkoluuloista poiketen, oikein maukasta perunamuusin ja lanttumuusin kera.
3 kommenttia:
Hienoa että paikallinen erikoisherkkukin tuli sitten maistettua. Olisihan se ollut häpeä asua Scoteissa monta kuukautta maistamatta hagista.
Useimmat maalaisherkut, maineestaan ja oudoista raaka-aineistaan huolimatta, maistuu ihan perinteisen kotoisalta.
terveisin: Isä
TESSA SANOO:
Samaa mieltä haggiksesta kuin isä. En silti ole varma, olisinko itse uskaltanut maistaa.
Mikäs se bändi muuten sitten oli? Kuvasta en aivan heti hokannut, tyyppi mikrofonin kanssa näyttää lähinnä saulin ja fegen kauan kadoksissa olleelta sielunveljeltä. tai joltain.
Kyllä se tuli maistettua heti kun joku sen mulle teki (ja kun kaapit oli muuten aivan tyhjät). Tänään on kasvi-hagis treffit Lindseyn ja Laurien kanssa. Saa nähä miltä se kasvisvaihtoehto maistuu.
Bändi oli Dan le sac vs Scroobius pip. Helppo nimi muistaa :) On itte asiassa vähän Saulin tyylistä, vähemmän vaan erilaiset taustat. Kannattaa googlen kuvista sekata Scroobiuksen parta :D
Lähetä kommentti