04.12.2008

Päivä 2.
Day two

Aamulla heräsin yhdeksältä lämpimästä sängystä mennäkseni suihkuun. Aamupala murojen jälkeen istuttiin Ingridin kanssa polon, nimeltään Alfie ja lähdettiin tutkimusmatkalle. Aamu oli sateinen ja tuulinen. Ja kun sanon tuulinen, tarkoitan sitä. Ajeltiin pitkin kapeita teitä missä paikalliset tykkää painaa kaasupoljinta ja ympärillä on isoja niittyjä lampaineen. Auton pienuudesta ja tuulen voimakkuudesta huolimatta pysyttiin tiellä. Auton nokka osoitti Kirkwallista kohti Stromnessia.
Matkan varrella pysähdyttiin ihmettelemään Maes Hoween, johon varattiin opastettu kierros muutamalla punnalla. Jätettiin paikallinen työntekijä poika koristelemaan kuusta ja mentiin puoleksi tunniksi katselemaan lähellä olevia kivipaaseja. Kivipaaseista tehdyn ringin nimi oli Ring of Brodgar, sen juurella oli opastetaulukin kuten kuuluu. Ainoa vaan, että siellä oli myöskin toista kymmentä lammasta, mistä isopäisin märisi selvästi nälkäisenä. Olin päässyt opastetaulussa vasta puoleenväliin kun Ingrid kysyi jo viidettä kertaa että "Are you ready?". Karattiin sillä sekunnilla karsinasta ja palattiin autolla Maes Howiin odottamaan opasta. Maes How näytää vihreältä pieneltä kukkulalta keskellä peltoa, ainoana erokoisuutena ulospäin on oviaukko joka osoittaa kivien suuntaan ja kohti Hoy nimistä saarta. Hoy tarkottaa Orkneyksi korkeaa ja sen lumiset huiput näkyy pitkälle Orkneyn pääsaarta. Seistyämme tuulessa jokunen tovi surkutellen pellolla yksin maannutta lammasta, opas Lean saapui paikalle ja kun valot oli sytytetty ryömittiin kaikki peräkanaa matalaa 10metriä pitkää käytävää pitkin perälle luolaan. Maes Howe, taas lainaten Skotlani kirjaani "Egypt has Pyramids, Orkney has Maes Howe". Luola joka on ilmeisesti rakennettu hautakammioksi. Vuoden lyhyimpänä päivänä, 21.12, aurinko paistaa suoraan Hoy saaren vuoren takaa, ovi aukosta sisään, pitkin käytävän seinää luolan takaseinään ja hiljalleen hiipuu pois. Sen kaiken voi katsoa Webkameroiden kuvaamana osoitteesta www.maeshowe.co.uk , 21.12 se on parhaimmillaan, mutta pitkin Joulu-Tammikuuta näkyy myös. Kierroksella ei ollut muita kuin minä ja Ingrid joten saatiin henkilökohtainen kierros, se oli kiva. Erityisen Maes Howesta tekee myös se, että eräänä päivänä Viikingit joutu Orkneyllä pahaan lumimyrksyyn ja ne jäi Maeshowhin tuulen suojaan. Sen jälkeen luolan seinät on ollut koristeltu riimuin ja muutamin piirroksin. Mun hauskin niistä riimuista, oli kirjotettu noin 4metrin korkeuteen seinälle ja siinä luki "(jonkun viikingin nimi).. Kirjoitti tämän tosi korkealle. Kierrokselta palattiin puotiin sisälle. Rappusten päässä ollut kuusi oltiin saatu koristelluksi ja kun näin kassan takana sen miehen joka sitä oli koristellut sanoin "The tree is pretty, good job!" Se mies punastui, niinkuin nyt kolmikymppinen voi punastua. Kiitti kohteliaisuudesta ja kysy mistä päin me oltiin. Sano arvanneensakkin että Ingrid olis Orkneystä, mutta luuli mua Britiksi tai Irlantilaisesta. Tavallaan ihan kohteliaisuus jos mun kieli taipuu jo kuin brittiläisellä konsanaan, harmi vaan kun britit on yleensä aika rumia. Ostin muutaman kortin ja puhuttiin vielä pitkät tovit. Samaan ilmiöön törmättiin vielä useasti Ingridin kanssa. Turisti kohteissa työskentelvät ihmiset on ilmeisen yksinäisiä näihin aikoihin kun turisteja ei paljon liiku. Lisänä toki myös Orkneyläisten ylitsepursuava hyväntuulisuus ja ystävällisyys.

Maes Howelta jatkettiin ajamista kohti Stromnesia. Matkan varrella käytiin kierroksella saaren pohjois osassa katsomassa pientä kylää, Tingwall, jossa ingridin isä oli pienenä käynyt lomaretkillä. Orkneyksi pieni on wii. Musta se on hauskaa. rannalta katsottiin korkealla olevan meren pinnan alla pilkottavaa laituria joka johti pienelle saarelle jossa on Brough of Birsay, vanha talo josta on jäljellä kiviperustus, tulisija ja muu kivinen kaluste.

Perille Stromnesiin päästyämme mentiin ensimmäisenä lounas leivälle ja kahville. Kahvi teki kutaa kun siellä tuulessa tuli seistyä, vaikka luolassa olikin lämmin. En vieläkään oo ostanut itselleni villatumppuja, en vaan oo löytänyt tarpeeksi hyviä. Ja ennenkö Äiti alkaa mitään ajatella niin postissa tänne ei kannata enään mitän lähettää, en tiedä miten saan edellisetkään Suomeen kannettua. Ostin kuitenkin Thurson kirpparilta mustat sormikkaat jotka on ihan hyvät nekin. Kahvilta mentiin taidegalleriaan jossa oli liian hyvä kauppa, niinkuin niissä useasti onkin. Jostain syystä sain kuitenkin maltettua mieleni ja ostin vain muutaman kortin ja traktori pinssin. Näyttelyssä oli paikallisten taiteilijoiden tauluja, yläkerrassa nykytaidetta ja kolmannessa kerroksessa erään paikallisen taiteenkerääjän gallerialle lahjoittama taidekokoelma. Ehdottomasti näkemisen arvoinen jos Orkneyssä liikku, eikä ollut myöskään liian iso jos on huono galleria kiertelijä. Paikan nimi oli The Pier ja Ingrid oli ollut siellä muutamana edellisen kesänä töissä ja veikin nyt kaikille keksilähetyksen mistä työntekijät heti innostuivat.

Jatkettiin kävelyä ripeästi pitemmälle Stromnesin katuja kohti Stromness museota, joka ei ollutkaan sitten enään kuin 15 minuuttia auki. Siinä ajassa päästiin ilmaiseksi sisään, nähtiin vanhoja aterimia, kankaita, laivan kuvia, tarinoita sekä Orkneyn tunnetuin tutkimusmatkailija. Olen huononimissä, mutta muistan sen olleen mies. Ostin lisää kortteja ja Ingrid isälleen joululahjaksi Majakka kirjan. Eilen illalla kun puhuttiin Orkneystä ilta teen ääressä, Ingridin isä innostui eniten kun kyselin paikallisista majakoista. Uskon, että kirja on todella kiva yllätys. Kun astuttiin museosta pois, sen eteisessä istui kirjava turkkinen kissa kello kaulassa. Rapsutin sitä hieman ja se lähti meitä seuraamaan pitkin jo pimenneitä katuja, kunnes kääntyi kotiin.

Kadun varrella oli useita kivoja pieniä joulu puoteja, käsityöpuoteja ja kirpputoreja. Mukaan ei tilanahtauden takia tarttunut mukaan kuin muutama teemuki. Ajattelin, että 3 kuukauden Britti reissun jälkeen pitää kyllä temuki kotiin kantaa ja vielä kun sieltä kirpputorilta löytyi maailman ihanin pari. Tavallinen valkoinen muki jossa oli bussin kuva kyljessä. Kun sen päälle asetti korvat samaan suuntaan toisen teekupin, niin bussista tuli double decker. Ihana oranssi bussi jonka ikkunoissa oli tanssivia viikinkejä. Ehkä koko reissun paras löytö.

Palattiin takasin Kirkwalliin iltateelle. Kerrottiin Ingridin vanhemmille tarinoita päivästä, syötiin ja juotiin teetä. Kyseltiin Ingridin isältä tarkennuksia Ingridin kertomiin tarinoihin. Niitä se kertoi enemmän kuin mielellään. Kun Ingridin vanhemmat lähti kauppaan, Bob, Ingridin poikaystävä tuli kylään. Se oli aika ujo poika mutta nauro meidän tarinoille. Päätettiin lähteä autolla hakemaan Bobin luota elokuvaa joka voitais katsoa. Pihalla oli Bobin moottoripyörä. Oli ihmeissään kun tiesin, että Aprillia on moottoripyörä merkki. Hiljeni kuitenkin taas kun pimeässä luulin piikkistä kevaria 250 kuutioiseksi. Ingrid pelasti kuitenkin tilanteen kertomalla, että mun isä on ajanut suomessa kilpaa jäällä sellasilla pyörillä missä on pitkät piikit. Juteltiin vähän aikaa pyöristä ja Ingrid sano, että Bob oli aivan ihmeissään kun tiesin niin paljon kaksirenkaisista. Oli mulle kuitenkin hyvä kun pystyin laittaan tietämättömyyteni joissain kohdissa kielimuurin piikkiin. Kun päästiin Bobin luo, valittiin kolme leffaa mukaan. Tuijotettiin myös akvaariota aika pitkään, sillä siellä oli kaksi katkarapua, enkä oo ennen nähnyt livenä kun katkarapu liikkuu. Se rapu oli kuitenkin läpinäyvä, ja sitten kun viimein se löydettiin niin se ei halunnut liikkua. Puolen tunnin jälkeen luovutettiin ja palattiin Ingridin kotiin katsomaan Sin Citya. Siinä on Bruce Willis.

Puolilta öin oli viimein niin väsy, että oli pakko painaa pää tyynyyn.