05.12.2008 - 06.12.2008

Päivä 3.
Day three

Aamulla Ingrid nukku taas pommiin, mutta päästiin silti lähteen kymmenen aikoihin. Tälläkertaa ilma oli tyynempi kuin eilen ja myöskin sateeton. Suunnattiin vastakkaiseen suuntaan kuin edellispäivänä, kohti Scapa Flowta. Ajeltiin pitkin teitä pääsaaren kaakkoispäähän, vilkutettiin Ingridin isälle kun ajettiin ohi sen työpaikan ennekuin ajettiin ensimmäiselle tiesululle. En tiedä onko tiesulku tässä kohtaa paras käännös sanalle, barrier. Barrie tässä kohtaa on ennen sotaa rakennettu kiviaita saarien välille. Ne rakennetutettiin alkujaan sen takia, ettei Saksalaiset sukellusveneet pääsis sisämaahan saarten välistä. Myöhemmin ihmiset käytti niitä kuitenkin laivojen sijaan saarien välillä liikkumiseen, ja myöhemmin niihin laitettiin oikein asfaltti päällysteet. Jotain hyvää siis sota-ajoistakin. Vaikka kyseiset sillat helpottaakin liikkumista, ei niillä kannata ajaa kolmen jälkeen koska silloin vesi on korkealla. Ei myöskään myrskyllä sillä silloin aallot lyö helposti sillan yli. Kun Ingrid oli koulussa Kirkwallissa ja Itäisiltä saarilta tuli lapsia Kirkwalliin kouluun, niin läheisimmillä saarilla asuvat lapset pääsivät aikasemmin lähtemään kotiin, ennen kuin vesi nousi liikaa. Kaukaisimmilta saareilta tulevat asuivat Kirkwallissa asuntoloissa viikota.

Ensimmäisen sillan ylitettyämme päästiin Lamb Holmiin. Se oli pieni saari jossa oli Italian Chappel. Kun Italialaiset sotavangit oli pestattu rakentamaan tiesulkuja saaren väliin, niin ne rakensi itselleen myös kappelin missä rukoilla. Kappeli oli pieni, rakennettu kokonaan löydetyistä jämä materiaaleista ja todella kaunis. Etusivu oli hieno valkoinen ja peitti näkyvyyden takaosaan joka olikin pyöreä ja metallinen. Sisältä kappeli oli kauniisti maalattu. Seinät näytti kuin ne olisi tiileä, mutta kun katsoi lähemmin huomasi että ne oli vain maalattu. Krusifiksejä, maalauksia ja takaosassa portti alttarille. 1960 ensimmäinen Italialainen vanki palasi kappelille ja paranteli maalauksia. 1992 Italialaiset vierailivat taas, mutta vuonna 2000 Kappelille saapui vain yksi Italialainen vanki. Ingrid sanoi, että se oli tunteikas päivä kaikille Orkneylaisille. Kappeliin on ovet aina auki, kesät ja talvet. Silti se ei ole ikinä joutunut ilkivallan kohteeksi.



Samalla kun tiesulkuja rakennettiin saaren turvaamiseksi, niemiin upotettiin myös muutama Brittilaivueen laiva. Tämä sen takia, että Saksalaiset luulisivat käyneensä jo valloittamassa kyseisen saaren. Yksi laivoista on kuitenkin oikean Saksalaisen sukellusveneen upottama, sen mukana vajosi reilu 800 henkeä. Orkneyssä pystytettiin myös muutama ilmatorjunta ase saaren kulmiin. Ingridin isoisä oli kertonut pojilleen siitä, kuinka he olivat lentokoneita tähtäilleet. Koskaan kukaan ei osunut, mutta huvittavaa se oli kuitenkin kuulemma ollut.

Jatkettiin ajelua pitkälle St Margaret´s Hopeen asti katsomaan yhtä näyttelyä. Kylä oli pieni ja hiljainen, mutta oikein hellyyttävä kalastaja kylä. Takaisin pääsaarelle ajellessa katseltiin kun allot löi tien yli. Itse säästyttiin kuitenkin osumilta.

Palattiin Kirkwallin keskustaan putiikki kierrokselle. Oltiin sovittu Ingridin Äidin kanssa lounas treffit, mutta kello ei ollut vasta kun kahvi aika kun päästiin Kirkwalliin. Juotiin nopeat kupit kahvia ja siirryttiin kaduille. Heti Kappeli aukion jälkeen kadun kulmassa oli pystyssä jo melkein lahonnut puu. Samaa puuta oltiin edellis iltoina katseltu Ingridin isän kirjoista. Orkneyssä ei puut oikein kasva ja vaikka se puu ei olekaan ainoa kaupungin puu, on siitä tullut erityinen. Samanpäivän lehdessä oli kirjoitus, jossa viitatiin puun kaatamiseen. Saa nähdä kuinka vahvasti kaupunkilaiset jakaantuvat jos puuta tosissaan aletaan kaatamaan.

Puoteja oli liikaa ja ne oli ihania. Orkneyn saippuaa, juustoa, fudgea ja paljon käsitöitä. Kaduilla maailman ihanimmat jouluvalot, erivärisiä lasipallo valjoa jotka risteilivät kadun päällä. Paras kaikista puodeista oli Tait&Style. Neulottuja ja neulahuovutettuja villa tuotteita. Tumppuja, pehmoleluja, huiveja ja kaikkia ihania. Omistaja oli myöskin niin ihana, että päästi meidän takahuoneeseen katsomaan. Iso neulahuovutus kone, mallinäytteitä, värikarttoja, lankoja ja huopia hyllyt täys. Sain myöskin tukun esitteitä mukaan, ostin joitain juttuja ittellenikin. Harmiksi, ei riittänyt raha niihin ihanimpiin. £35 oli lähtöhinta aikalailla.

Käytiin sisällä myöskin St Magnus Katedraalin sisällä. Katedraali oli rakennettu Orkneyläisestä hiekkakivestä joka oli kovassa meri ilmastossa alkanut jo haparoitua. Sisältä se oli oikein kaunis, kovasti keskiosaltaan Turun tuomiokirkon kaltainen, sivuilla olevat haudat oli vain korvattu hautakivillä ja muistolaatoilla. Ingridin isä ja äiti oli mennyt kyseisessä kappelissa naimisiin. Silloin kun kappelissa on häät, on katu kuulemma täynnä uteliaita kaupunkilaisia. Kutsuvieraat jäävät määrällisesti siinä toiseksi.

Kappelilta suunnattiin satamaan lounaalle. Mentiin syömään Ayre Hotellin ravintolaan. Ingridin setä (vai oliko se eno?) omistaa kyseisen paikan ja Ingridin äiti on siellä töissä. Tilasin itselleni alkupala kalalautasen. Siinä oli salaattia, sweet chili soosia, kylmäsavu lohta, leivitettyjä ravun sormia ja jotain kalaa minkä nimeä en muista. Se kala oli valkoinen jolla oli oranssi kynsi, ja se asuu kuulemma kotilossa? Oli ihan hyvää ja kovin pehmeää. Jälkiruuaksi Orkney fudge- cheesecake. Mmm.

Lounaalta mentiin vielä kyläkierrokselle, kunnes kello oli kolme ja oli aika mennä Highland Parkkiin varatulle viski kierrokselle. Oltiin pestattu Ingridin äiti meille kuskiksi. Higland Parkissa meitä vastassa oli James joka oli oikein mukava vanhempi isomahainen herra. Puhutteli meitä neideiksi ja oli mukava. Ensimmäisenä katsottiin 15 minuutin video, että päästiin oikeanlaiseen tunnelmaan ja sitten siirryttiin ulos aloittamaan kierros. James innostui oikein kovasti kun kuuli, että olen Suomesta. Sanoi, että Suomessa on vieläkin pohjoisempi Viski tislaamo (vai sanotaanko niitä panimoiksi?) ja siksi ne sanoo olevansa vain Skotlannin saaren pohjoisin. Mähän en tietenkään tiennyt, että Suomessa edes on sellanen paikka. Highland Park on kuitenkin niitä harvoja jotka tekee viskin valmistuksen kokonaan itse. Malting, oli englanniksi se termi mitä käytettiin ensimmäisestä viskin valmistuksen vaiheesta. Siinä jyviä ensin pidetään vedessä, sitten levitetään lattialle kuivumaan. Lattialla ne alkavat itää ja siksi niitä pitää käännellä 8 tunnin välein. Ennen se tehtiin lapioin, nyt on jo onneksi sähköinen kone joka auttaa prosessissa.
Seuraavaksi jyvät siirtyy kulkemaan kuuman liekin päällä. Tulessa poltetaan läheiseltä pellolta kaivettua maata, missä on runsaasti kanervan juurta. Kanerva antaa savulle lisä aromin. James kysyi, että mikä on "heather" suomeksi, en osannut vastata. Jyviä pidetään tulen päällä useita tunteja, ennekuin ne siirtyvät seuraavaan vaiheeseen.

Vaiheesta jossa massa joka on osittain jyvän kuorta ja osittain jo jauhoa, mulla ei ole kuvia koska siellä huoneessa ei saanu kuvailla. Siellä oli isoja tynnyreitä joissa massaan lisättiin lähdevettä ja hiivaa. Tynnyreissä pyöri iso lasta joka sekotti käyvää ainetta. Sieltä se siirtyi näihin kuparikattiloihin jossa se muuttu 4% "oluesta", alhaisesta viinista noin yli 50% alkoholiksi. Yllätyksenä mulle, joka en juuri koskaan juo viskiä, tuli se että tässä vaiheessa Viski on kirkasta. Se saa värinsä vasta tynnyrissä. James kysy myöskin, että millanen keli on nyt Suomessa. En osannut vastata siihenkään, sanoin vaan että kylmempi.


James kertoi lopuksi vielä erilaisista tynnyreistä, puulajeista ja hinnoista. Muistan, että Higland Park viski säilötään tynnyreihin jossa on ennen ollut kirsikkaa. Nähtiin myöskin viski kellari ikkunan takaa. Aika monta tynnyriä. Kierroksen lopuksi saatiin maistiaiset viskiä. Yleensä James tarjoaa vieraille 12 vuotiasta Higland Parkkia, mutta me saatiin 16 vuotiasta. Nähtiin myöskin muutama taikatemppu. Jos hieroo käsiään ensin yhteen että ne lämpiää, sitten kaataa pienen tipan viskiä kämmeniin jotka sitten asettaa nenänsä eteen kuppimaisesti, voi haistaa kaikki viskin aromit. Tiedän myöskin miten saada viski kellumaan Veden päällä. Sen pidän kuitenkin mun, Ingridin ja Jamesin välisenä salaisuutena.

Ingridin äiti tuli hakemaan meidät ja mentiin nopealle kahville Ingridin mummun luo. Sieltä takaisin Ingridin kotiin päivälliselle. Syötiin alkukeitot, lohta perunoiden kera ja jälkkäriksi lettuja joiden päällä li hunajaa, vadelmia, banaania ja vanilja jäätelö. Oli oikein herkkua. Ruuan laskettua mentiin tunniksi Bobin luo katselemaan kaloja ja telkkaria, sitten takaisin Ingridin mummulle. Juotiin kahvia ja juteltiin suomalaisista lämmitysjärjestelmistä. Täällä jokaisella melkein on oma takka ja oma ihana savupiippu. Ingridin kotona on kaksi takkaa. Tapasin myös ingridin enon joka on kehitysvammainen ja asuu äitnsä luona. Douglas kuulemma jännittää yleensä uusia ihmisiä, mutta pian tapaamisen jälkeen se kyseli multa jo Suomalaisesta lumesta. Ingrid on kuulemma sen lemppari kaikista, ja kun lähdettiin niin Douglas pyysi mua katsomaan Ingridin perään Aberdeenissa. Se oli hauskaa, Douglas oli hauska ja Ingrid iloinen kun Douglas ei ollut jännittänyt. Kun ajeltiin takaisin Ingridin kotiin harmittelin äänen, että en kahdessa päivässä ehtinyt oppimaan ihan koko Orkneyn murretta. Ingridin isä kuitenkin sano, että sitä ei se ei haittaa. Sen oma englanti on kuitenkin huonompi kun mun.


Meidän perhe on nyt virallisesti kutsuttu Orkenyhin kylään, ihan koska vaan.

Lautta takaisin lähti Kirkwallista Perjantaina kello 23:45. Laiva oli kuin ruotsin laiva pienoiskoossa, mutta hiljaisempi. Vain muutama päihtynyt ja useampi nukkuva. Me ei oltu saatu nukkuma hyttejä joten yö meni kippurassa penkeillä. Ingrid voi pahoin useasti, itse onneksi vain kertaalleen. Aamulla seitsemältä takaisin Aberdeenissa. Oltiin hiljaisia ja väsyneitä. Mun polvet ei toiminut ensimmäiseen 15 minuttiin sen kaiken yöölisen kippuroinnin takia. Kun olin odottanu 15 minuuttia bussia Unin Streetillä eräs mies käveli mun ohi ja sanoi bussien olevan lakossa. Huokasin pitkään ja otin taxin. Alamäessä matkalla asunnolle kaaduin liukkaalla tiellä pyllylleni. Olin kaikin tavoin valmis vaipumaan pitkään uneen kun viimien pääsin kahdeksan jälkeen takaisin asunnolle. Sen voitte varmasti uskoa.