1.12

Tänään joku katsoi ilotustaulua ja huikkasi "It´s 1st of December guys!" Mä sain paniikin ja kysyin äkkiä hädissäni, että mitä silloin pitää olla valmiina. Kaikki katso mua kummissaan ja selitti, että TÄNÄÄN on Joulukuun ensimmäinen.

Aamulla olin valokopioinu jotain tekemiäni neuleita, ideoita Tammikuun valokuvaus sessioon lehdistä, kuvia hanskoista ja hiuskoristeista. Kopioin myös yhden mallin naaman kymmenesti ja toisen kädet yhtä useasti. Sitten leikkasin ja liimasin ne yhteen. Yritin myös niiden pohjalta neuloa lisää näytteitä, toki se ei onnistunut yhtä hyvin kun päivän leikkaa, liimaa, leiki osia.

11:30 piti olla opettajan tapaaminen. Kahden viikon poissa olon takia Kimillä oli kuitenkin paljon asioita hoidettavana ja tapaaminen oli vasta joskus ennen kello 13. Se ei mua haitannut. Aluksi Kim katto mun viittaa, lähinnä sen käsin ommeltua helmaa ja muitakin saumoja. Ei sanonut sanaakaan koneommelluista sisäsaumoista, mutta sano, että helma oli ihmeen siisti. Lopullisen kirjallisen palautteen ryhmätyöstä ja yksilökohtaisesta panoksesta saan Helmikuun alussa. Silloin koko projekti on ohi, valokuvat otettu ja diffusion line myös valmiina. Silloin saan postissa paketin jossa on mun kaikki työt sisältäen myös viitan ja arvostelupaperit.

Kim kysyi multa mitä haluaisin valmistuttuani tehdä ja kerroin ajatuksestani suunnitella kankaat tiettyihin vaatteisiin. Joko yhteistyössä vaatesuunnittelijan kanssa yhteisessä yrityksessä tai sitten yksittäisille vaatteille tilauksesta. Kim kuitenkin jatkoi siitä sanomalla, että on huomannut mun vahvuuksina olevan orkanisointi kyky, järjestelmällisyys ja hyvä taiteellinen silmä. Oli tykännyt myös mun tavasta hoitaa kahden ihminen erottaminen nätisti. Sano, että osaan sanoa negatiivisetkin asiat positiivisella tavalla. Koululla kun oon puhunut säädyllisempään sävyyn kun täällä kiukuissani kirjotellessani. Kim myös kannusti mua tekemään paljon työharjotteluita, koska mun hyviä puolia on myös oma-alotteisuus mikä on hektisissä työharjottelupaikoissa yks olennaisempia ominaisuuksia. Helmikuun postissa mulle tulee myös yhteistiedot paikkoihin Lontoossa joihin Kimin mielestä mun olis hyvä hakea. Fashion manager on pesti jossa Kim näkis mun työskentelevän, koska mulla on myös auktoriteettia! Hah. Se oli musta koko kokouksen paras palaute.

Fashion manager on henkilö joka hoitaa yrityksessä lähinnä...kaiken. Pitää huolen aikatauluista ja melkein kaikesta yrityksestä toimivasta huolen. Se on se jolla on jalassa mustat korkokengät ja kädessä raamatun kokonen almanakka. Jos samaa miettii Suomen mittakaavassa, niin kivoja työ paikkoja vois olla esimerkiksi Finlayson, nanso jne. Molemmissa on yksi työntekijä joka päättää mitkä painokuosit tulee kauden mallistoon. Suurin osa kuoseista kun tulee freelancer suunnittelijoilta. Olis ehkä kiva työskennellä myös trendi ennustus firmassa. Taino! Ihan missä vaan missä voi pitää mustia korkokenkiä, juoda jätti kahveja, kirjottaa listoja, aikatauluttaa(!) ja muutenkin olla tosi-tosi tärkeä.

Eniten olin kuitenkin innoissani siitä, että oon saanut työskennellä kolme kuukautta ihmisen kanssa joka oikeesti näki millainen olen. Kaiken ankaruudenkin jälkeen oli tilaa kehuille, rakentavalle kritiikille ja kannustamiselle. Tunnistin itteni kaikista Kimin lausumista adjektiiveista, mutta en tiedä olisinko itte ikinä osannut rakentaa niistä palapeliä kokoon ja löytää uraa jonka varrella saan tehdä asioita joista todella tykkään, sillä tapaa kun oon tottunut.

Kaiken lisäksi niitä ihania opettajia on ollut kaksi. Kim ja myöskin neuleopettaja Lorein. Lorein se vasta kehua osaakin ja auttaa aina kun siltä sitä pyytää. En tiedä olisinko innostunut neuleesta näin paljon ilman niin innostavaa opettajaa. Enkä varmaankaan olis edes oppinut näin paljon lyhyessä ajassa neulomisesta, ellei Lorein olis ollut tavattavissa koko koulupäivän ajan ja ovet aina neuleluokkaan avoinna.

Keskiviikkona lähden Ingridin kanssa sen kotikonnuille Orkneyhin, josta palataan takaisin Perjantaina. Ensiviikko onkin sitten viimeinen viikko täällä. Uskomatonta.